Tänään sitten nukuttiinkin pitkään.
Sen verran myöhään aurinko kuitenkin nousee, että ehdittiin aamua ihastelemaan.
Heti puolen päivän jälkeen lähdettiin uudelle lenkille, jotta ehditään aurinkoakin ihailemaan. Koirapuistossa käytiin ja sen jälkeen suunnattiin pelloille.
Latuja on jo jonkin verran ja hiihtäjiä myös, mutta vielä on ihan vapaita polkujakin, joilla voi koiraa juoksuttaa.
Mûmak pysyy vuosi vuodelta paremmin lähellä ja tulee yleensä heti, kun kutsun. Joskus tosin sen on näytettävä oma tahto. Silloin sillä ei ole kiire vaan joka penkka on tutkittava huolellisesti.
Aurinko ei vielä nouse kovin korkealle, vaikka ollaan jo matkalla valoisampia aikoja kohti.
Kun tultiin latujen luo, laitoin Mûmakin kiinni.
Ja eikös vain ensimmäiset raketinostajat jo ehtineet koelaukauksia ampua. Rakettien myynti alkoi tänään, joten katsotaan, mihin vielä päästään.
Mûmakin paniikki aina kestää, mutta onneksi taas menee hyvin, jos hiljaista aikaa on tarpeeksi kauan. Kohta pitää taas mennä kokeilemaan, josko onnistuttais tekemään iltalenkki ennen kuin joku taas jysäyttää. Onneksi päästiin kuitenkin nauttimaan pitkään näistä kauniista maisemista. Miten voikin olla tällaisia päiviä.
2 kommenttia:
Kovasti aikaisin teilläpäin niitä harjoitusraketteja ammuskelevat. Ärsyttävää! Jännä nähdä onko Párekin asennoituminen mennyt huonompaan suuntaan. Pari viime vuodenvaihdetta niin on käynyt, enkä tajua miksi.
Toivottavasti Mûmak ja Párek pääsevät mahdollisimman helpolla tällä kertaa!
Heti aloittavat, kun pääsevät kaupasta kotiin. Eilen oli päivä rauhallinen, mutta illalla taas paukuteltiin joka puolella. Tuo Adaptil haihdutin auttaa kyllä sisällä sen verran, ettei Mûmak ole kovin paniikissa. Leikkiikin aika paljon. Mutta lenkkeily on hankalaa, kun ei tiedä, miten pitkälle ehditään ennenkuin alkaa veto kotiin. Onneksi päästää suojaisemmalle seudulle aatoksi.
Lähetä kommentti