Seuraelämää

Sääthän ovat edelleen vaihtelevia, sataa joko paljon tai enemmän, tuulee, myrskyää ja hirmumyrskyää. Ajoittain on ankeaa jäädä kotiin kuuntelemaan tuulen ulvontaa, kun "pomo" menee töihin, mutta ei auta, yksin on jäätävä. Jäätävä on myös lämpötila välillä. "Pomo" turvautuu edelleen enimmäkseen talvitakkiin.

Lapsukaiset ovat käyneet minua ilahduttamassa. Tässä poseerataan luontevasti, kun "pomo" ei kuulemma saa meistä kuvia, ellei komenna meitä riviin.

Eilen meillä juhlittiin Roosan synttäreitä. Roosa täyttää tänään kahdeksan, mutta me otettiin varaslähtö synttäreihin. Roosa sai monsterhighn, jotka ovat noiden tyttöjen lemppareita nykyisin.

Juhlissa on tietenkin aina jotain hyvää tarjolla. Minulle sitä hyvää ei ollut, mutta vähän sain maistiaisia, kun huolehdin loppusiivouksesta.

Hyvinhän nuo kolme tyttöä näyttivät tulevan toimeen, mutta vähän pidin heitä kuitenkin silmällä, ettei mitään pahaa päässyt tapahtumaan.

Tänään Dina tuli opettelemaan kaupunkielämää. Dinahan on maalainen, tottunut lähinnä vetämään rekeä muiden koirien kanssa.

Muisti Dina kuitenkin minut. Iloisesti heilui häntä, kun nähtiin.

Käytiin tyhjässä koirapuistossa. Dinalle koirapuisto oli uusi kokemus.

Mentiin sitten hanami-juhlaan katsomaan kirsikankukkia ja näyttämään Dinalle, miten paljon ihmisiä voi olla pienellä alueella. Kirsikankukkajuhla oli tänä vuonna onnistunut. Kirsikkapuut olivat täydessä kukkaloistossa ja sää oli enimmäkseen hyvä. Rakeita satoi välillä, mutta se oli lyhyt kuuro, jonka jölkeen aurinko taas paistoi.

Hyvin Dina osasi olla. Toiset koirat, joita oli aika paljon, olisivat kiinnostaneet, mutta ainakaan toistaiseksi Dina ei pääse tutustumaan vieraisiin. Sillä on ollut kinaa valjakon toisen nartun kanssa, joten voi olla, että tutustuminen ei sujuisi hyvin.

Jokunen ihminen taputteli Dinaa ja siitähän Dina tykkää. "Pomokin" sitä silitteli koko ajan, mutta minä sallin narttujen silittelyn. Uroksia "pomon" ei kannata lääppiä. Sitä minä en siedä.

Vihreys lisääntyy silmissä eli kyllä se kesä tulee. Vaahterat kukkivat parhaillaan ja siitähän "pomo" jaksaa joka vuosi olla innoissaan. Koivuissakin alkaa olla jo ihan lehdet eikä vain hiirenkorvat.

Ja huomionarvoinen luontohavainto. Kärppä juoksi tien yli. Niitä ei ihan joka päivä kuitenkaan näe.