Ekan joulukalenterin luukku avattu

Jawa kävi meillä. Tulee taas ensi viikonloppuna uudestaan.

Me on katseltu taas taivaita. On me lenkkeiltykin, mutta ei "pomo" nykyisin kuvaa. Sen pitäisi saada joku pieni taskukamera, jotta innostuis taas kuvaamisesta. Nyt se kuvaa vain noita taivaita

aamulla

päivällä

ja illalla.

Tuo otsikko taas viittaa ajankuluun. "Pomo" sai lahjaksi joulukalenterin, jonka ekan luukun sai avata tänään. Ja kohta saa alkaa availla kaikkia muitakin. Joulu ryntää vauhdilla päälle, mutta otetaan iisisti.

Nyt oli aika pimeä päivä

Tässäpä katsausta meidän lumitilanteeseen eli ei kovin paksuja hankia.

Onneksi ei sentään koko päivää ole vettä satanut.

Olisi voitu tehdä pitempiäkin lenkkejä, mutta "pomo" meni mieluummin kuntosalille. Onneksi edes vähän sain nautiskella vapaudesta.

Aina sattuu ja tapahtuu

Kun harvoin kirjoittelee, voi keskittyä vaikka sään muutoksiin. Sää kun vaihtelee.

Näin kivaa oli jokunen päivä sitten.

Onneski tuosta talvesta tuli nautiskeltua, sillä se meni jo. Lumet on sulaneet, vettä staa ja kuraa kantautuu sisään.

Mitä tässä nyt muuta kuin lepäilyä. Minua on myös ruvennut kaikki äänet taas pelottamaan, joten usein haluan lenkiltä äkkiä kotiin. "Pomo" epäilee, että pimeä pelottaa minua, kun se ei kuule sen ihmeempiä ääniä.  En minäkään aina kuule. On tehty kunnon lenkkejäkin ja käyty koirapuistossa ja kaikkea, mutta ei ole sateen kestävää kameraa ja muutenkin on kameratalous vähän heikkoa. Isoon kameraan tarvittais uusi putki, jotta vois zoomailla, mutta taivaita sillä voi silti kuvailla.

Tänään on kyllä niin harmaa päivä, ettei kannata mitään kuvata.

Oikea kunnon talvi

Eilen aamulla pakkasta oli peräti - 14. Ja luntakin on mukavasti. Minua ei palele, kun pysytään liikkeessä, mutta paikallaan en tykkää seisoskella.

Parvekkeellakin on lumikerros, mutta käyn toki välillä toteamassa, miltä näyttää.

"Pomo" tietenkin käy noita taivaitansa aina kuvaamassa. Luulisi, että ne on jo kuvattu, mutta mikään ei tunnu riittävän.

Aina on uudennäköisiä pilviä,

kirkkaita värejä  

ja auringon lasku on siirtynyt  pari senttiä  eri kohtaan

Eilen oli aurinkoinen päivä, eikä me paljon kuvailtu muuta kuin aamulla ja illalla. Tänään on taivas pilvinen. Tällaista oli tänään puolen päivän aikaan.

Kännykuvausta

"Pomo" antoi eilen periksi ja rupesi ottamaan kuvia kännykällä, kun ei ole taskuun sopivaa kameraa eikä isoa jaksa kannella mukana. 

 .

Saa nähdä, miten tuo kännykuvaus jatkossa sujuu. Näyttää olevan opettelemista, kun otteet ovat ihan erilaiset kuin kameralla. "Pomon" näpit ei aina näytä olevan ihan ajantasalla. Ja ilmeisesti känny on melkein liian iso taskuun. Meinaa pudota välillä.

Tänä aamuna uutuuden viehätys näköjään riitti ja kännykuvia tuli jokunen. Mittasuhteet ovat näissä aivan erilaisia, joten kuvistakin tulee uudenlaisia. Vaatii kuulemma totuttelua. Minulle on ihan sama.

Oltiin pitkällä lenkillä. Onneksi mentiin polkuja pitkin, joten sain juosta vapaana. Ja kyllä minä juoksinkin. Tanner vain tömisi, kun painalsin. Ehdittiin kotiin ennen lumisadetta, mutta kohta pitäisi lähteä hakemaan Jawalle poron luita metrikseltä. "Pomoa" ei yhtään huvittais lähteä tuonne pyryyn, mutta kait se on pakko.

Kävin pohjoisessa - etelään tuli talvi

Käväisin napapiirillä. Halusin matkustaa junalla. Tykkään junailusta. Menomatka olikin tosi kiva, kun sain istua ihan yksin penkissä. Tulomatkalla oli koko ajan vieruskaveri. Eihän se vieressä istuva muuten olisi haitannut, mutta en ollut tavaroita pakatessa varautunut pieneen tilaan. Ensi kerralla tiedän paremmin ja pakkaan niin, että repun voi laittaa hyllylle. Sillä tavalla oli hyvä tuuri, että molempiin suuntiin istuin naama menosuuntaan. Mûmak ei ollut nyt mukana vaan Jawalla hoidossa.

Toinen syy matkailuun oli kaamos. Myöhemmin olisi ollut vielä hienompaa, mutta kaunis oli keskipäivän valo nytkin. 

Jännä hämäryys, jotain, mitä ei näillä leveysasteilla näe.

Aamusta heti käytiin konsertin kenraaliharjoituksissa. Oli todella miellyttävä tapa aloittaa lomapäivä. 

Sitten käytiin näyttelyssä. Siinäkin oli tuuria. En saanut aikaiseksi käydä katsomassa Jaakko Heikkilän Venetsiasta ottamia kuvia, mutta yllättäin Veden kätkemiä huoneita oli Korundissa. Hienoja kuvia.

Näyttelyn jälkeen käveltiin rantaan ja käytiin uimassa. Oli kuulkaa kylmää vettä.

Virtaava vesi on tietenkin kylmää, enkä ole aikoihin käynyt avannossa, joten ei ole tottumusta. Mutta lämminhän oli sitten, kun oli taas vaatteet päällä ja käveltiin eteenpäin. 

Lyhyt on talvipäivä. Pikaisesti ehdittiin käydä kahvilla, kun aurinko jo rupesi laskemaan.

Eilen sitten rauhallinen aamupala, puolen tunnin kävely asemalle ja junalla kotiin.

Oli niin mukavaa, että varmaan joskus toistekin teen vastaavanlaisen reissun.

Marraskuu - taas

Marraskuu
Eilen torin laitaan kasvoi
Mandoliinipuu

Marraskuu
Nyt on sen kuoreen kirjoitettu
Beibi I love you
Mä kapakassa juopottelin
Sylissäni dinosauriin luu

Marraskuu
Tänään huoneeni mä sotkin
Kun sua taas niin ikävöin
Nyt kaipuun kaatopaikkaa täällä
Kuivakurkku rotta isännöi

Ohi syyskuun
Läpi repaleisen lokakuun
Kaipuun kaljakori kilisee
Yli taivaan
Päivät niinkuin varisparvi
Raahautuu
Mua vaivaa
Ikävistä ikävin
Milloin beibi palaat takaisin
Etkö tiedä
Voi yksinäisen miehen viedä
Marraskuu

Marraskuu
Taas TV syliin paiskoo
Palavia halkojaan
Käy ihmiskunta sormi suussa
Kansakouluaan
Vaan eihän täällä liekit uhkaa
Täällä pikkuhiljaa pohjaan poltetaan

Marraskuu
Kaiken tämän keskellä sua
Hiljaa ikävöin
Mä topin kanssa kellarilla
Ristinollaa pelaan päivin öin

Kuvia, kun ei tää bloggaaminen nyt kiinnosta

Hengissä ollaan, sekä Mûmak ja minä.