Normaali ruokaelämä?

Tämä ei ole meidän ruokapaikka, mutta joku tässä on ilmeisesti syönyt. Ei ollut jättänyt mitään syötävää jälkeensä, Tosin "pomo" esti minua kunnolla tonkimasta tuota nuotion paikkaa.

Piti siis tyytyä tonkimaan ruohikkoa.

Mutta eipä sieltäkään mitään löytynyt.

Minulle on kyllä kotona tarjolla taas normaali kattaus. "Pomo" lienee päättänut, että olen taas ainakin lähes terve.

Vai olisko se vain väsynyt miettimään. Se "siivosi" eli tyhjensi meidän seinänkokoisen kirjahyllyn kirjat pinoiksi lattialla, pyyhki pölyt ja yritti saada kirjoja laitetuksi takaisin. Jostain syystä se ei ikinä voi vain laittaa kirjoja takaisin siihen, mistä se on ne ottanut. Ehei, ne pitää järjestää uudestaan. Nyt ne pinot sitten ovat päiväkausia lattialla ja häiritsevät elämää. Mutta maha tuntuu suht hyvältä. Nyt jännätään, miten yö menee.

Attapectiä naamaan

Taas "pomo" haahuili yöllä hereillä, joten vein sen lenkille ja sain taas samalla löysät pois. "Pomo" alkaa vähän huolestua, kun ripulini jatkuu vaikka on niitä pahempiakin kuulemma nähty. Tehtiin sitten päivän mittaan useampia lenkkejä. Kasvimaallakin käytiin juuri silloin, kun satoi ne ainoat vesipisarat tänään. "Pomo" haki perunoita ja söi sitten niitä liikaa. Meneeköhän senkin maha sekaisin.

Iltalenkillä käytiin sitten enemmänkin lenkkeilemässä ihan vapaana taas kalliolla.

En kuulemma saisi syödä multaakaan. Mutta kun se maistuu ja kun sitä ruokaa tarjoillaan liian vähän. Hyvää ruokaahan se on, raejuusto ja porkkana.

Josko tästä sitten vaikka piehtaroisin.

Osaan tehdä hienon kuperkeikankin. 

Ja sitten vain pitkäkseen ja selkä sammaleeseen.

Tuntuupas hyvältä.

 

 En minä nyt ainakaan koko aikaa ole hirveän sairas. Katsotaan, miten seuraava yö menee.

Hätä ei lue lakia

Eilen kävin niin, että tuli kakat keittiön matolle. Eihän se minun vika ollut. Minä olen sairas. Kait jokainen kunnon emäntä olisi vienyt koiraparan heti ulos. "Pomohan" ei toiminut näin, vaan pesi ensin maton.

Pääsinhän minä tietenkin jossain vaiheessa uloskin ja jopa sitten taas ihan vapaana. 

"Pomo" kait kuvitteli, että olen niin heikkona, etten jaksa edes mennä piiloon.

Väärässä oli. 

Ei tässä nyt kuitenkaan mitenkään huono olo ole. Tosin, kun "pomo" yöllä neljän aikaan lähti hiippailemaan ympäriinsä, kävin ilmoittamassa, että olisi syytä viedä minut ulos. Niinpä käveltiin pimeässä ympäriinsä ja minä ripuloin sinne tänne. Sitten vain nukkumaan ja aamulenkille samoissa merkeisssä, kun "pomo" heräsi.

Tytöt kävivät vähän ilahduttamassa minua. Kävi muitakin vieraita ja aina, kun "pomo" meni vieraita vastaan tai saattoi pois, minä pääsin ulos.

Sisätilat ovat siis pysyneet puhtaina, eikä minulla ole syytä työntää päätä pensaaseen. Päivällä söin omaa normaalia ruokaa, mutta nyt olen saanut keitettyä porkkanaa ja riisiä ja jotain pillereitä. Ruoka oli hyvää ja pillerithän minä aina nielen kiltisti. Tänään oli punkkimyrkytyspäiväkin, mutta "pomo" sanoi, että siirretään myrkytys siihen, kun voin paremmin.

Ei tässä muuten olisi mitään valittamista, mutta illalla oli taas joku ilotulitus. Mistä niillä riittää syitä jatkuvaan pamautteluun. Onneksi nämä ovat aina hetkellisiä, eivätkä kestä viikkokausia kuten vuodenvaihteessa.

Intiaanikesä

Eilen aamulla oli aika kylmää, eikä tänäänkään kovin lämmin ollut, kun herättiin, mutta eilen ainakin päivällä lämpeni ihan kesäisiin lukemiin. Tosin eipä ne kovin hirveitä ole olleet ne kesäiset lukemat tänä vuonna koskaan. Mutta kait "pomo" uskoi, että tänäänkin lämpenee, kun pelkällä hupparilla lähti hirveän aikaisin töihin. Sillä oli joku opiskelijatapaaminen ennen normaalien ihmisten heräämisaikaa. Ilmeisesti opiskelija olikin niitä normaaleja, eikä ollut herännyt, kun ei paikalle saapunut. Mutta olipahan "pomo" ajoissa töissä.

Kun ne eilen siitä intiaanikesästä puhuivat, niin yritin tähytä, näkyiskö intiaaneja. En nähnyt yhtään, joten epäilen koko intiaanikesän olemassaoloa. Jos intiaaneja olisi ollut, olisin ne nähnyt, niin pitkään viivyin parvekkeella.

Rupesin sitten tähyämään alakertaan. Jotain siellä oli, outoa.

Kun tarpeeksi pitkään olin tähynnyt alakerran parvekkeelle häntä tiukasti koipien välissä, tuli "pomokin" ihmettelemään, mutta ei se mitään nähnyt vaikka kuinka yritti kaiteen yli tähystellä. Hyvä, ettei pudonnut alas, kun kurkotteli nähdäkseen. Kyseli sitten minulta, mutta en minä viitsinyt kertoa. Ei ne kuitenkaan intiaaneja olleet, sen verran voin kertoa.

Surviaissääskiä kyllä leijasi parvekkeen edessä niin paljon, että "pomo" komensi minut sisälle, jotta saa oven kiinni ennenkuin koko parvi leijaa olohuoneeseen. Tämä hyttysparven leijaus juuri meidän parvekkeen kohdalla on tapahtunut ennenkin. Ei meidän parvekkeella ole mitään ihmejuttuja, joihin nuo sääsket voisivat reagoida, mutta jokin niitä vetää juuri tähän. Onhan täältä toki hienot näköalat, mutta vaikea uskoa, että se vetäisi parvea juuri tänne. Nuo roskat kuvassa ovat niitä surviaissääskiä. Tai siis "pomo" on päättänyt niiden liikehdintätavasta, että ne on juuri noita surviaisia, mutta eihän se oikeasti osaa niitä määrittää. Joku hyönteistieteilijä voisi olla ihan eri mieltä, mutta eipä tänne kukaan hyönteisihminen eksy, joten "pomo" voi leikkiä asiantuntijaa.

Iltalenkillä käytiin kuvauksissa kalliolla. Kotiin palatessa yksi koira meinasi tulla päälle, kun sitä pitelevä mies ei ollut ihan ajantasalla. "Pomo" pysähtyi ja valmistui potkaisemaan mahdollista hyökkääjää kuonoon, mutta ihan viime hetkellä tyyppi sai koiransa hallintaan. "Pomon" on vaikea ymmärtää, miten ihmiset ei hallitse omia koiriaan. Jos haluaa jonkun vahvan, helposti aggressoituvan rodun, pitäisi myös hankkia tietotaitoa sen kurissa pitämiseen etenkin, kun asutaan kaupungissa, jossa muiden koirien kohtaaminen on jokapäiväistä.

 

Ja tässä Párekin palvelittarelle tämä ikimuistoinen kirja. Vielä ei  "pomo" ole sitä lukenut, mutta aikoo kyllä sen kahlata läpi. Aloitteli eilen, mutta tuntui kuulemma tunnu kovin mielenkiintoiselta. Mutta "pomohan" lukee sen, koska on kovin jääräpäinen tyyppi. "Pomon" työkaveri ihmetteli, miten "pomo" ei muista tästä kirjasta mitään vaikka on sen lukenut. Harvoista lukemistaan "pomo" muistaa mitään ja onhan se lukenut sen verran ison kirjaston elämänsä aikan, ettei nyt oikein voi olettaakaan, että muistaisi. Lähinnä se muistaa, onko tykännyt jostain, mutta kun se tykkää niin monista kirjoista, niin ei sekään paljon auta.

Tänään on "pomon" viimeinen työpäivä tähän jaksoon. Sitten se on kaksi viikkoa taas kotona. Saapas nähdä, pääsenkö pitemmille lenkeille...

Ei mitään uutta Siilitiellä

"Pomo" on päivät töissä ja minä nukun kotona, jotta jaksan sitten leikityttää "pomoa" illat. Se on välillä melkoinen työ, kun ei sille kelpaa mikään lelu, mitä tuon. Olen yrittänyt saada selville sen lempilelut, mutta ilmeisesti ne vaihtuu tosi tiheään. pingua se heittelee aika mielellään, joten sitä yritän aina ekaks. Mutta välillä se ei ole näkevinään, kun tuon pingun ja sitten saan tyhjentää melkein koko lelulaatikkoni siihen "pomon" varpaiden eteen ennenkuin löytyy se oikea. Joskus epäilen, että se heittelee niitä ihan satunnaisesti, koska se saattaakin sitten uudestaan heittää taas jonkun ihan oudon lelun. Mutta minä teen parhaani, että se saisi leikkiä joka päivä.

Auringonlaskut ovat kuulemma mukavampia, kun on pilviäkin taivaalla. Minusta tuo on vain joku jättilintu, joka lentää hyppyrimäen yli.

Kotikennelin tytöt ovat ilmeisesti vähän paremmassa hapessa, mutta edelleen seurataan huolestuneina.

Myötäelämistä

Mietteliääksi vetää. Kotikennelissä jyllää paha virus. Me "pomon" kanssa niin toivotaan, että kaikki kääntyisi hyvään suuntaan. "Pomo" niin tietää, millaista on oman koiran sairaus.

Viikonloppuna oli kaunis ilma sateiden välissä ja nyt näyttää tulevan kaunista pitemmäksikin aikaa. Oltiin viikonloppunakin niin aamuvirkkuja, ettei ketään muuta ollut missään. Kun "pomo" on taas päässyt työfaasiin, se herää ajoissa myös viikonloppuna.

  

Kun räjäyttäjätkään eivät olleet töissä, käytiin katsomassa, miten kuoppa edistyy. Edistyyhän se. Jossain vaiheessa nuo räjäytyksetkin loppunevat, mutta veikkaisin, että ensi kesänä alkaa paukkua jossain muualla lähistöllä. Tänne on kaavoitettu asunto jos toinenkin.

Ja tietenkin noiden naapuritalojen remontti on koko ajan päällä. Täällä peruskorjataan nyt koko lähiseutu. Jonain vuonna se korjaus ehtii meillekin, mutta siihen on vielä aikaa. Nythän meillä on tehty vain näitä pikkujuttuja kuten katto ja ikkunat.

"Pomo" on ollut paljon poissa. Tekee pitkiä työpäiviä kuten aina näin syksyisin, kun uusia opiskelijoita virtaa sen puheille kuuntelemaan, osaisko "pomo" neuvoa joissain ongelmissa. Lisäksi "pomon" hyvä ystävä on kuntoutuksessa toipumassa ikävästä jutusta ja "pomo" yrittää päästä sielläkin käymään.

Eilen minua sitten vähän hemmoteltiin vapaudella, kun ei satanut. Sain rauhassa nuuskutella ja tutkia, sillä "pomo" ei oikein jaksanut lähteä kävelemään pitkälle. Minulle riittää ihan vain sekin, että saan tuntea itseni vapaaksi. Vapauden tunteeseen ei loppujen lopuksi tarvita paljon tilaa.

Mielelläni olisin tavannut jotain kamujakin, mutta meidän ulkoilut ei mene samassa aikataulussa kuin muiden, aika harvoin yleensäkään osutaan yksiin. Mutta ehkä taas tulee muutos, jos ei muuhun niin lenkkien pituuteen. Kun tästä viikosta selvitään, on "pomo" taas pari viikkoa kotona. Tosin se suunniteelee kaikenlaista puuhastelua, mutta onneksi osa puuhastelusta sisältää pitkiä lenkkejä.

Nyt vain odotellaan uutisia Keminmaalta ja toivotaan parasta. Ninalle ja Timolle voimia.

Siivouspäivä muka

Ainakin se tietää pyykkipäivää, kun petistä napataan lakanat pois. Me Pingun kanssa seurattiin tilannetta,

Pingu kuitenkin väsähti odottamiseen ja låhti pois.

Alkoi se minuakin väsyttää, kun ei mitään valmista näyttänyt syntyvän. "Pomo" meni kauppaan ruokaostoksille, pyykkäsi ja kokkasi.

Minä nukuin, sillä ei se siivous oikeastaan yhtään edistynyt. Puhtaat lakanat saatiin sänkyyn, mutta siihen se jäi. Johonki "pomo" kuitenkin hukkasi sateisen päivän.

Illan lähestyessä sateet loppuivat ja aurinko alkoi paistaa. "Pomo" on joskus ollut innostunut pilvistäkin. Sillä on hiukka liikaa noita harrastuksia. Ei ehsi kaikkea kunnolla harrastamaan.

Saa se noista pilvistä kuitenkin tarkempia kuvia kuin minusta.

Aurinkoahan on tietenkin aina pakko kuvata, tai siis auringon värjäämää taivasta.

Synkältä näyttää pilvi, kun aurinko menee sen taakse piiloon.

Se piilopaikkapilvi olikin jännänmuotoinen viuhka. (Yhdyssanoista puhutaan nykyisin paljon ja usein. "Pomon" mielestä tärkeintä sanoissa on, että tulee ymmärretyksi.)

Jawa lähti kotiinsa

Sumuinen aamu oli.

Jawa tuli herättelemään minua.

Leikittiin vähän ja sitten Jawa kertoi, että lähtee illalla kotiinsa.

Kun "pomo" tuli töistä, käytiin lenkillä ja sen jälkeen odoteltiin. Ja toden totta Henu ja Thomas tulivat ja veivät Jawan mennessään.