Mietteliääksi vetää. Kotikennelissä jyllää paha virus. Me "pomon" kanssa niin toivotaan, että kaikki kääntyisi hyvään suuntaan. "Pomo" niin tietää, millaista on oman koiran sairaus.
Viikonloppuna oli kaunis ilma sateiden välissä ja nyt näyttää tulevan kaunista pitemmäksikin aikaa. Oltiin viikonloppunakin niin aamuvirkkuja, ettei ketään muuta ollut missään. Kun "pomo" on taas päässyt työfaasiin, se herää ajoissa myös viikonloppuna.
Kun räjäyttäjätkään eivät olleet töissä, käytiin katsomassa, miten kuoppa edistyy. Edistyyhän se. Jossain vaiheessa nuo räjäytyksetkin loppunevat, mutta veikkaisin, että ensi kesänä alkaa paukkua jossain muualla lähistöllä. Tänne on kaavoitettu asunto jos toinenkin.
Ja tietenkin noiden naapuritalojen remontti on koko ajan päällä. Täällä peruskorjataan nyt koko lähiseutu. Jonain vuonna se korjaus ehtii meillekin, mutta siihen on vielä aikaa. Nythän meillä on tehty vain näitä pikkujuttuja kuten katto ja ikkunat.
"Pomo" on ollut paljon poissa. Tekee pitkiä työpäiviä kuten aina näin syksyisin, kun uusia opiskelijoita virtaa sen puheille kuuntelemaan, osaisko "pomo" neuvoa joissain ongelmissa. Lisäksi "pomon" hyvä ystävä on kuntoutuksessa toipumassa ikävästä jutusta ja "pomo" yrittää päästä sielläkin käymään.
Eilen minua sitten vähän hemmoteltiin vapaudella, kun ei satanut. Sain rauhassa nuuskutella ja tutkia, sillä "pomo" ei oikein jaksanut lähteä kävelemään pitkälle. Minulle riittää ihan vain sekin, että saan tuntea itseni vapaaksi. Vapauden tunteeseen ei loppujen lopuksi tarvita paljon tilaa.
Mielelläni olisin tavannut jotain kamujakin, mutta meidän ulkoilut ei mene samassa aikataulussa kuin muiden, aika harvoin yleensäkään osutaan yksiin. Mutta ehkä taas tulee muutos, jos ei muuhun niin lenkkien pituuteen. Kun tästä viikosta selvitään, on "pomo" taas pari viikkoa kotona. Tosin se suunniteelee kaikenlaista puuhastelua, mutta onneksi osa puuhastelusta sisältää pitkiä lenkkejä.
Nyt vain odotellaan uutisia Keminmaalta ja toivotaan parasta. Ninalle ja Timolle voimia.
2 kommenttia:
Nyt toivotaan viruksen kuolevan pikaisesti ja kaikkien uhrien voivat vahvasti.
Hienot kuvat sinusta Mûmak. Hauskaa, että olet taas päässyt nauttimaan vapaudesta. Sehän on kohta ihan tuntematonta herkkua meikäläiselle, kun koirapuistoihin ei olla aikoihin eksytty. Meidän tuuria taas: lähipuistot ovat nykyisin pahiksien valtaamat. Ei viitsitä mennä kokeilemaan tuuria, että mikä porukka sattuu olemaan paikalla meidän tullessa.
Koirapuistopahikset on kyllä kiusallista porukkaa. Meillä puistoissa on yleensä ihan kivaa jengiä, mutta välillä siellä viihtyvät rähjät, jolloin kierretään ne kaukaa. Ei me muutenkaan hirveän usein puistoilla, kun minä saan tuota vapautta aika paljon. Oikeastaan ainoa, mikä vie minun huomion turhan hyvin muualle on muut koirat. Muuten pysyttelen tuon "pomon" lähellä.
Lähetä kommentti