keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Punaiset aamut


Aamulla, kun katson ulos, näky on kovin värikäs.


"Pomohan" tietenkin kovasti innostuu heilumaan kameransa kanssa, kun on tällaista näkyvissä.

  
Onneksi "pomolla" on töiden takia nykyisin aikaiset ylösnousut, niin näkee nuo taivaat. Joku aika sittenhän oli niin, että nimenomaan iltaisin oli hienoja värejä, mutta nyt ne ovat siirtyneet hyvin aikaisiin aamuihin. Tärkeintä näköjään on, että niitä taivaita saadaan kuvatuksi vuorokauden ajasta riippumatta.

  
Minä en nyt suoranaisesti välitä noista taivaista tai väreistä. Minä kannatan mieluummin reipasta liikuntaa.


Onneksi tämä uusi tyttöni on aina valmis peuhaamaan kanssani.

2 kommenttia:

Ragnar kirjoitti...

Ootkos koskaan koetellut, kun kamerasta roikkuu leikkiin sopivia remeleitä? Meidän mammalla on niin hieno kamera, että siinä on oikein paksu remeli. Kun mamma makaa mahallaan kuvaamassa, siitä remelistä nykäisemällä mammaan saa vauhtia.

Mûmak kirjoitti...

Kamerat ei kyllä kiinnosta. Minusta on otettu koko (lähes koko, sillä muutin vasta muutaman viikon ikäisenä "pomon" luo) elämäni ajan jokaikinen päivä vähintään sata kuvaa. Poseeraus on puoli elämääni. Mutta taidan seuraavan kerran harkita tuota narujuttua. "Pomo" pitää sen hihnan aina kaulan ympäri, joten tuloksia saattaisi tulla, jos tiukasti vetäisin.