lauantai 10. lokakuuta 2015

Lunnikävely


Kun Ragnar eilen kertoi menevänsä lunnitapaamiseen, päätti "pomo" että sinnehän on meidänkin mentävä.


Päästiin Eijan kyydissä, kun julkisilla olisi ollut monia vaihtoja. Matkustin takapenkillä näyttelykopassa. Se oli niin outoa, että menomatkalla valitin koko matkan. "Pomoa" se kovasti nolotti, mutta  eipä sille mitään voi, jos tuntuu pahalta. Eijalla oli mukana Heikki-lunni ja sen mopsikamu. Eijan koirat olivat omissa bokseissaan takana, joten tapasin heidät vasta perillä kuten muutkin.


Manu oli melkein kolme vuotias mukava tyyppi. Heikki ei tykkää muista lunnipojista, mutta Manun kanssa ei ollut ongelmia.


Manu oli erityisen ihastunut Ragnariin.


Halusi ehdottomasti sinne, missä Ragnar oli.


Minä katsoin aina parhaaksi siirtyä sivuun. 


Mitähän Manu ajattelee, kun kieltänsä lipoo. Olisko jano


vai tekiskö mieli lipaista Ragnaria? 

 
Yllättäin tavattiin yksi vanhempi herrakin. Tämä oli hyvin arvonsa tunteva ja ilmoitti heti, ettei tartte tulla kovin lähelle.


Mukava päivä oli. Aina on kiva tavata uusia tyyppejä. "Pomo" otti taas hillittömästi epäonnistuneita kuvia, joita se sitten kotona deletoi.

4 kommenttia:

Ragnar kirjoitti...

Mamma ihastui tuohon kuvaan, jossa mun pää on tuolla Ikean mittasaavissa - saavihan se on, kun muhun vertaa. Mä en ihan tiedä, mitä mieltä olin retkestä, mutta mamma tykkäs, että huippukivaa-uudestaan. Sillä on kai joku ruuvi matkalla kadonnut. Saattoi pudota matkalla sinne lunnikävelylle, sen verran oli tiessä routavaurioita.

Párek kirjoitti...

Ootte te lunnit mukavan näköistä porukkaa. Varmaan oli kiva reissu, joka kannatti ehdottomasti tehdä.

Mûmak kirjoitti...

Minusta on aina mukava nähdä muita lunneja :)

Mûmak kirjoitti...

Minähän olisin aina valmis tuollaisille retkille. Tosin se menomatka siellä kopissa oli vähän stressaavaa, mutta seuraavalla kerralla sekin sujuu.