Mitenkäkö tänne on päädytty?

Párek sanoi, että haaste blogin alusta koskee muitakin kuin mäyriksiä eli meitäkin. Haasteethan pitää aina ottaa vastaan, joten tässäpä meidän blogihistoriaa:

Heh-heh! Eka postaus täällä on kesäpäivänseisaukselta viime vuodelta eli ei niin kovin kauan sitten. Siellä "pomo" kirjoittaa

Tämähän on aina sopiva päivä aloittaa jotain uutta vaikkapa uusi blogi. Olen väsynyt olemaan koiran haamukirjoittaja. Tekee mieli setviä välillä jotain muuta vaikka varmaan tuo lunnipoika tulee aina olemaan pääosassa. Ja ainahan uudet alut ovat mukavia.

On siis väsynyt haamukirjoittamiseen. Niinpä :DDD Minähän täällä nyt kuitenkin äänessä olen ja "pomo" kiltisti haamukirjoittaa. Ennen tuota väsymistä minulla oli ihan oma blogi  http://lunnipoika.blogspot.fi/ jonka esittelin näin:

Tämä on minun kolmas blogini. Kerron rehellisesti ja liioittelematta päivieni kulusta.

Yksi syy tämän blogin hylkäämiseen oli se, että kuvatila alkoi loppua. Olisi pitänyt jaksaa koko ajan tuhota vanhoja kuvia, joten oli helpompi vain aloittaa alusta.

Että on tässä tullut bloggailtua. Tänne siirryttiin vuodatuksesta sen jälkeen, kun vuodatus oli tuhonnut suurimman osan kuvista. Mutta onhan toki nekin blogit olemassa tuolla bittiavaruudessa.

Se kakkosblogi ilman kuvia on täällä

http://lunnipoika2.vuodatus.net/

Siellä blogia kuvaillaan näin:

 
Tämä on siis minun Mûmakin oma blogi, jossa kerron, miten elämäni sujuu ja asiat edistyy. Minä olen oikealta nimeltäni
Unique Treasure Babar Mûmak Kvark Reppunen
ystävien kesken Mûmak.
Minä synnyin Keminmaalla 28.3.09 Lotan ja Sunnin toiseen pentueeseen yhdessä Benin ja Bamsen kanssa. Veljeni jäivät vielä hetkeksi äidin ja isin hoiviin, kun minä muutin "pomon" kotiin Helsinkiin 21.5.09. "Pomo" on sellainen mummohenkilö, joka kuvittelee määräävänsä kaikesta ja etenkin minusta, vaikka hänen tehtävänsä on lähinnä pitää huoli, että minun elämäni on huoletonta ja ruokaa riittää. Mutta hän on niin liikuttavan vilpitön, etten raski kertoa kuka täällä todellisuudessa on johtaja.

Ja se ihan eka on täällä 

http://lunnipoika.vuodatus.net/

Vuodatushan sai kaivetuksi vanhimmat kuvat takaisin eli täältä löytyy kasapäin Mûmakin lapsuuskuvia, ei kovin hyviä teknisesti mutta historiallisia kuten esim. nämä ekat

http://lunnipoika.vuodatus.net/lue/2009/05/babarista-tulee-mumak

Sieltä löytyy myös legendaarisia linkkejä kuten:

https://www.youtube.com/watch?v=CQzUsTFqtW0&feature=related

https://www.youtube.com/watch?v=nw_fkWKmqfM

 

Mutta annetaan nyt tuon "pomon" kertoa, miten tämä haamukirjoittaminen alkoi.

Kiitos puheenvuorosta. Minulla oli vuodatuksessa oma blogi, useitakin. Ne toimivat joko yleisinä yhteydenpitokanavina tai sitten vain rajatun ystäväpiirin keskustelualustoina. Olen aina tykännyt kirjoitella, joten bloggaaminen oli mukavaa. Sitten ystäväpiirit hajosivat ja aika muuttui, mutta bloggailu jatkui eri muodoissa. Kun sain uuden lunnikoiran oli jotenkin luontevaa perustaa sillekin blogia. Ajattelin, että kuvien ja kuulumisten jakaminen kävi siten kaikkein näppärimmin. Pentuaikanahan se toimikin hyvin ja lähipiiri seurasi ahkerasti blogia. Pentu myös kasvoi ja kehittyi niin nopeasti, että uutisia riitti. Nythän päivät ovat aika  toistensa toistoa. Nyt myös suuri osa entisistä blogin seuraajista on siirtynyt täysin facebookiin, jossa taas minä en viitsi kovin usein vierailla. Onpa minua kritisoitukin siitä, että kirjoitan kuulumisia lähinnä vain blogeissa, kun muiden olisi niin paljon helpompaa seurata minua facebookissa. Olen ajatellut, että jos on niin vaikea tsekata blogia niin sitten voi jättää seuraamatta. Käyn minä joskus facebookissakin, mutta harvoin. Tiedä häntä, miten aion jatkaa. Tuo facebook ei kauheasti houkuta, kun siellä se viestittely on sellaista sähkösanomatyyliä ja minä tykkään lörpötellä. Käyn minä siellä katsomassa muiden kuulumisia ja joskus onkin tosi hyviä päivityksiä kuten

Tarvitaan: Laturipiuha läppäriin.
Annetaan ilmasella: Lunninnahkarukkaset.
Kiire.

Mutta ehkä minä jatkan täällä ainakin toistaiseksi.