Valokuvien määrä on määrätön

Ja uusia "pomo" napsii koko ajan.

Se on nyt käyttänyt suurimman osan ajastaan vanhojen kuvien pläräämiseen. Se näe kuvittelee, että ihmiset haluaa katsella seinillään sen kuvia ja tekee kalentereita lahjuksiksi. Sitten ei löydy oikeanlaisia kuvia, mutta vääränlaisia on tuhottomasti. Osan se raskii deletoida, mutta silti joka paikka on kuvia pullollaan. Onneksi ei sentään ole saanut päähänsä ostaa mitään videokameraa.

Pääsen minä toki lenkkeilemään kohtuu määrän.

Kotikallioilla saan irtikin olla - ja poseerata. "Pomo" haluaisi taustaksi niitä auringonnousuja, mutta se vaatisi taitavampaaa kamerankäsittelyä, eikä "pomo" oikein viitsi opetella. Kunhan räiskii.

Mutta kun olen aikani poseerannut, pääsen vapaaksi ja sehän kelpaa.

Iltaisinkin kuvataan ja poseerataan, kun asvaltti kiiltää kauniina sateen jälkeen.

Mutta eipä tässä pimeydessä paljon kiiltoa näy. Iltakuvat otetaan kännyllä, kun tuo kamera on ihan liian fiksu näin pimeään.

 On täällä vieraitakin käynyt, jotain "pomon" työkavereita. Sosiaalinen elämä on aika väsyttävää, joten pitää rentoutua välillä. 

Tänään ei aurinko paista. "Pomo" menee leikkimään mummoa ja ehkä minäkin pääsen mukaan. Sen sijaan en kuulemma pääse illalla katsomaan Nightwishiä. "Pomo" menee. Se ei ymmärrä, mikä on mummolle sopivaa ja mikä ei.

Tyytyisi vain noihin auringonnousuihin. Aurinko on viime päivinä noussut kovin näyttävästi, mutta tänä aamuna pysyttelee häveliäästi pilvien takana näyttämättä vilaustakaan. Sopii paremmin marrskuuhun. Näytetään siis vanhoja aamuja edelleen.