Munkkeja oli liian vähän.
Korvapuustit olivat epämuotoisia ja kovia.
Minulle ei annettu mitään,
eikä Jawakaan ollut tyytyväinen saamaansa määrään.
Henu yritti korjata tilannetta leikittämällä meitä,
mutta ei meitä huvittanut. Ruvettiin nukkumaan.
Minä sain Henulta ja Rhomakselta lahjaksi uuden alustan, lampaantaljan. Se on aika pehmeä.
Kyllä minä sitten kuitenkin nousin viihdyttämään vieraita. Jonkun piti yrittää pelastaa nämä bileet. Vuoden päästä on sitten uusi vappu.
2 kommenttia:
Voi miten herkkua, munkkeja ja korvapuusteja! Mikä siinä on ettei meille koirille muka voi antaa maistipalaa?? En minäkään ikinä mitään saa. Kuitenkin Palvelijattaren villakoira sai aina maistaa kaikkea ja eli terveenä 17 vuotta. Merkillistä nipottamista nykyisin.
Saitpa upean lahjan, Mûkak! Jos minulle sellainen talja tulisi, Palvelijatar kähmisi sen heti oman pyrstönsä pehmikkeeksi.
On se outoa noiden pullien kanssa, mutta minulle ei vain tipu mitään.
Hieno talja se on, mutta toistaiseksi näköjään saan pitää itse.
Lähetä kommentti