Eilen kävin niin, että tuli kakat keittiön matolle. Eihän se minun vika ollut. Minä olen sairas. Kait jokainen kunnon emäntä olisi vienyt koiraparan heti ulos. "Pomohan" ei toiminut näin, vaan pesi ensin maton.
Pääsinhän minä tietenkin jossain vaiheessa uloskin ja jopa sitten taas ihan vapaana.
"Pomo" kait kuvitteli, että olen niin heikkona, etten jaksa edes mennä piiloon.
Väärässä oli.
Ei tässä nyt kuitenkaan mitenkään huono olo ole. Tosin, kun "pomo" yöllä neljän aikaan lähti hiippailemaan ympäriinsä, kävin ilmoittamassa, että olisi syytä viedä minut ulos. Niinpä käveltiin pimeässä ympäriinsä ja minä ripuloin sinne tänne. Sitten vain nukkumaan ja aamulenkille samoissa merkeisssä, kun "pomo" heräsi.
Tytöt kävivät vähän ilahduttamassa minua. Kävi muitakin vieraita ja aina, kun "pomo" meni vieraita vastaan tai saattoi pois, minä pääsin ulos.
Sisätilat ovat siis pysyneet puhtaina, eikä minulla ole syytä työntää päätä pensaaseen. Päivällä söin omaa normaalia ruokaa, mutta nyt olen saanut keitettyä porkkanaa ja riisiä ja jotain pillereitä. Ruoka oli hyvää ja pillerithän minä aina nielen kiltisti. Tänään oli punkkimyrkytyspäiväkin, mutta "pomo" sanoi, että siirretään myrkytys siihen, kun voin paremmin.
Ei tässä muuten olisi mitään valittamista, mutta illalla oli taas joku ilotulitus. Mistä niillä riittää syitä jatkuvaan pamautteluun. Onneksi nämä ovat aina hetkellisiä, eivätkä kestä viikkokausia kuten vuodenvaihteessa.
2 kommenttia:
Miten se pöpö nyt sinun vatsasi löysi, Mûmak? Toivottavasti olet jo kunnossa ja vatsa rauhoittunut. Muutama päivä sitten tuossa lähellä asuva Ruuti oli myös saanut vatsataudin, joutui menemään ellille, kun alkoi peräpäästä tulla vähän vertakin. Ei olla nähty sen jälkeen, ja vähän huolettaa miten likka jakselee.
Parempaan suuntaan menee muuten, mutta ruokaa vois olla enemmän. Toistaiseksi ei sentään ole kaivattu elliä.
Lähetä kommentti