perjantai 11. syyskuuta 2015

Intiaanikesä


Eilen aamulla oli aika kylmää, eikä tänäänkään kovin lämmin ollut, kun herättiin, mutta eilen ainakin päivällä lämpeni ihan kesäisiin lukemiin. Tosin eipä ne kovin hirveitä ole olleet ne kesäiset lukemat tänä vuonna koskaan. Mutta kait "pomo" uskoi, että tänäänkin lämpenee, kun pelkällä hupparilla lähti hirveän aikaisin töihin. Sillä oli joku opiskelijatapaaminen ennen normaalien ihmisten heräämisaikaa. Ilmeisesti opiskelija olikin niitä normaaleja, eikä ollut herännyt, kun ei paikalle saapunut. Mutta olipahan "pomo" ajoissa töissä.


Kun ne eilen siitä intiaanikesästä puhuivat, niin yritin tähytä, näkyiskö intiaaneja. En nähnyt yhtään, joten epäilen koko intiaanikesän olemassaoloa. Jos intiaaneja olisi ollut, olisin ne nähnyt, niin pitkään viivyin parvekkeella.


Rupesin sitten tähyämään alakertaan. Jotain siellä oli, outoa.


Kun tarpeeksi pitkään olin tähynnyt alakerran parvekkeelle häntä tiukasti koipien välissä, tuli "pomokin" ihmettelemään, mutta ei se mitään nähnyt vaikka kuinka yritti kaiteen yli tähystellä. Hyvä, ettei pudonnut alas, kun kurkotteli nähdäkseen. Kyseli sitten minulta, mutta en minä viitsinyt kertoa. Ei ne kuitenkaan intiaaneja olleet, sen verran voin kertoa.


Surviaissääskiä kyllä leijasi parvekkeen edessä niin paljon, että "pomo" komensi minut sisälle, jotta saa oven kiinni ennenkuin koko parvi leijaa olohuoneeseen. Tämä hyttysparven leijaus juuri meidän parvekkeen kohdalla on tapahtunut ennenkin. Ei meidän parvekkeella ole mitään ihmejuttuja, joihin nuo sääsket voisivat reagoida, mutta jokin niitä vetää juuri tähän. Onhan täältä toki hienot näköalat, mutta vaikea uskoa, että se vetäisi parvea juuri tänne. Nuo roskat kuvassa ovat niitä surviaissääskiä. Tai siis "pomo" on päättänyt niiden liikehdintätavasta, että ne on juuri noita surviaisia, mutta eihän se oikeasti osaa niitä määrittää. Joku hyönteistieteilijä voisi olla ihan eri mieltä, mutta eipä tänne kukaan hyönteisihminen eksy, joten "pomo" voi leikkiä asiantuntijaa.


Iltalenkillä käytiin kuvauksissa kalliolla. Kotiin palatessa yksi koira meinasi tulla päälle, kun sitä pitelevä mies ei ollut ihan ajantasalla. "Pomo" pysähtyi ja valmistui potkaisemaan mahdollista hyökkääjää kuonoon, mutta ihan viime hetkellä tyyppi sai koiransa hallintaan. "Pomon" on vaikea ymmärtää, miten ihmiset ei hallitse omia koiriaan. Jos haluaa jonkun vahvan, helposti aggressoituvan rodun, pitäisi myös hankkia tietotaitoa sen kurissa pitämiseen etenkin, kun asutaan kaupungissa, jossa muiden koirien kohtaaminen on jokapäiväistä.

 
Ja tässä Párekin palvelittarelle tämä ikimuistoinen kirja. Vielä ei  "pomo" ole sitä lukenut, mutta aikoo kyllä sen kahlata läpi. Aloitteli eilen, mutta tuntui kuulemma tunnu kovin mielenkiintoiselta. Mutta "pomohan" lukee sen, koska on kovin jääräpäinen tyyppi. "Pomon" työkaveri ihmetteli, miten "pomo" ei muista tästä kirjasta mitään vaikka on sen lukenut. Harvoista lukemistaan "pomo" muistaa mitään ja onhan se lukenut sen verran ison kirjaston elämänsä aikan, ettei nyt oikein voi olettaakaan, että muistaisi. Lähinnä se muistaa, onko tykännyt jostain, mutta kun se tykkää niin monista kirjoista, niin ei sekään paljon auta.

Tänään on "pomon" viimeinen työpäivä tähän jaksoon. Sitten se on kaksi viikkoa taas kotona. Saapas nähdä, pääsenkö pitemmille lenkeille...

6 kommenttia:

Ragnar kirjoitti...

Mä en yhtään ymmärrä, mikä se on tuo kolo, josta katselet. Meillä ei ole koloja. Tai jos on, ei niistä näe kuin kastematoja (jotka on namia). Ei meillä kyllä ole mitään parvekettakaan. Mamma sanoi, että oon joskus sellaisella käynyt Musterin luona, mutta en mä kyllä yhtään muista.

Mamma latasi puhelimeen jonkun ohjelman, jolla se näkee heti, kun se sinä olet kirjoittanut jotain uutta. Ja sitten mamma lukee ne täällä kotona mulle.

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Kiva nähdä miltä tuo kirja näyttää. Enpä usko koskaan sitä nähneeni. En minäkään muista kaikkia lukemiani kirjoja nimen perusteella, mutta jossain vaiheessa lukiessa sitten valkenee, että ai tämä oliki tämä juttu. Nalle Puh ja Peppi Pitkätossu on kyllä aika hyvin muistissa, ja Outi Pakkasen kirjat. Mutta ne onkin tullut luettua useampaan kertaan.
Kamalia sellaiset isojen koirien omistajat, jotka eivät hallitse koiriaan. Kun ajattelee miten yllättävän voimakas mäyräkoirakin on, kun raivoissaan kiskoo raktorin kimppuun, on aika pelottavaa kuvitella ison koiran voimia.

Mûmak kirjoitti...

Pitäisköhän sinun tulla käymään meidän parvekkeella. Voisin esitellä maisemia.

pirjoanneli kirjoitti...

En ole vielä paljon edistynyt lukemisessa, mutta tuntuu täysin vieraalta.
Kieltämättä näyttää hurjalta, kun koira kiskoo omistajaansa miten vain.

Jawa kirjoitti...

Emäntäkin melkein kuolasi tuosta kirjasta. Outoja nuo ihmiset, minä kuolaan vain ruoasta.

Mûmak kirjoitti...

"Pomo" lupasi kahlata kirjan pian läpi ja antaa teille.