keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Soittakaa Paranoid


 On taas ollut säitä. Vein pupun katsomaan pilviä.


Sieltä pilvien lomasta aurinkokin jaksoi välillä pilkistää


ja lentokoneet lentää. Meidän taivaalla lentelee usein etenkin noita pienkoneita, kun kenttä on toistaiseksi ainakin tuossa ihan lähellä.


Tuli sitten kutsu lenkille, joten siirryttiin pupun kanssa sisätiloihin. Joskus jätän pehmokamun yksin parvekkeelle tarkkailemaan maisemia, mutta nyt oli sen verran epävakaan näköistä säätä, että piti ottaa pupu mukaan.


Mutta kaunistahan ulkona kuitenkin oli. Käytiin kasvimaalla hakemassa pienet jättikurpitsat (minusta tuo on outo ilmaus, pieni ja jätti samasta asiasta, mutta näin "pomo" sanoi) ja samalla reissulla sitten tuossa kalliolla kuvauksissa. Ragnar valittaa, että häntä kuvataan. Minä voisin sanoa kokemuksesta, että se on koiran väistämätön osa. Siihen pitää vian suhtautua. Tässäkin piti nököttää liikkumatta, kun kamera otti kolme kuvaa ja teki niistä tällaisen yhden. Se on sellaista tuo automaattinen vastavalokuvaus.


Ehdittiin sitten kotiinkin vastavalokuvaamaan. "Pomo" sanoi, että on se helppoa kuvat taivasta, kun ei tartte koko ajan huutaa "paikka, paikka, paikka". Kuvaisi sitten vain taivaita, jotta pääsisi helpolla. Onkos se pakko tehdä elämästään vaikeaa.


Tässähän on takoitus esittää taas kerran, miten aurinko kiertää vuoden mittaan taivaalla. Luulisi sen olevan kaikille selvää ja etenkin "pomolle", joka on jo vuosikausia sitä kuvannut ihan tältä samalta parvekkeelta, mutta ei. Aina se jaksaa olla ällistynyt siitä, miten nopeasti aurinko siirtyy laskemaan tuolta talon nurkalta suoraan parvekkeen eteen. Nyt ollaan vielä hyppyrimäen oikealla puolen, mutta odotelkaapa pari kuukautta, niin taas on tilanne ihan toinen.

5 kommenttia:

Párek kirjoitti...

Tuo vastavalokuva sinusta on tosi hyvä. Siitä saisi kauniin huoneentaulun.
Hyvä, että pidit parvekkeella pupusta tukevasti kiinni. Sitähän saattaa huimata noin hirveän korkealta maailmaa katsellessa. Palvelijaar ei noita taivaita ikinä kyllästy katselemaan.

Ragnar kirjoitti...

Meillä se on ihan sama mitä mamma huutelee, ilmeilee tai tekee... mä en kameralle poseeraa! Se on varma se. Jokusen salakavalasti napatun otoksen se on namipalalla saanut, mutta mäpä osaankin ensi kerralla olla ovelampi!

Mûmak kirjoitti...

Sinua kuvataan liian vähän varmaan. Kyllä sitä lunnipoika oppii kaiken, kun koulutetaan. Minä osaan jähmettyä paikalleen ja liikahtaa vasta, kun napsaus kuuluu.

Mûmak kirjoitti...

"Pomon" mielestä tuossa on liikaa heijastuksia ;) Se ei ole toistaiseksi perehtynyt kuvankäsittelyyn ollenkaan.
Pupu on vähän sellainen arkajalka, joten siitä pitää pitää kiinni. Pingu on aika reipas. Se istuu usein yksin tuolla kaiteen edessä katselemassa ulos.
"Pomokaan" ei kyllästy maisemiin.

Párek kirjoitti...

Picasan tarjoamista kuvankäsittelymahdollisuuksista meillä on käytössä kuvanrajaus ja valotuksen säätö. Muilla ei Palvelijattaren mielestä saa mitään oleellista parannusta aikaan. Se haaveileekin jostain oikeasta kuvankäsittelyohjelmasta, kuten vaikkapa "fotoshopista". Maksaa maltaita, joten haaveeksi jää.