Ei tässä meidän elämässä tunnu olevan mitään holttia. Ei ollut aamulla mikään kiire mihinkään. "Pomo" vain kahviaan joi ja luki kirjaa. Minä kävin välillä katsomassa, että jokohan mentäis. Kun ei näyttänyt liikettä syntyvän, menin takaisin nukkumaan ihmetellen, että mitähän nyt.
Lähdettiin sitten lopulta uloskin. Poseerattava oli taas. Pitää kuulemma käyttää kaikki tilaisuudet saada kuviin syksyn värejä. On ollut tuulia sen verran paljon, että kovin paljaita ovat jo puut. Tuulista puheen ollen voin sanoa, että eipä se meteli kotona ole myrskyillä vähentynyt. Yhä kolisee katto, vinkuu nurkat ja ujeltaa kaikkialla. Veto on kyllä kadonnut ainakin suurimmaksi osaksi. Edes parvekkeen ovesta ei tuule. Remontti siis toimii.
Ei kuulemma hihnaa nyt oteta pois, kun on muitakin liikkeellä ja ollaan ihan lähellä useaakin kävelypolkua, joilta voi yllättäin koiria ponkaista esiin. Minulle se nyt on sama onko hihnaa vai ei, mutta voisin jo jatkaa matkaa, jotta pääsisin aamutoimet suorittamaan.
Lenkki alkaa taas kääntyä kotiinpäin, eikä ketään ole missään. Ei niitä ulkoilijoita sitten kuitenkaan nähty missään ketään. Oli kuulemma alkuperäisenä suunnitelmana, että tänään tehdään joku kotiseuturetki, mutta nyt "pomo" epäilee olevansa liian väsynyt moiseen.
Minkähän sitä nyt niin kovin väsyttää. Sanoo, että oli raskas työviikko. Epäilen. Jospa sitä väsyttää se, että oli eilen jossain iltaa viettämässä ja minun iltalenkkini meni myöhäiseksi.
Se, mikä tässä aamussa on omituisinta, on, ettei "pomo" lähtenyt mihinkään, kun tultiin lenkillä. Avasi vain telkan, otti neuleen ja kirjan ja avasi läppärin. Aikookohan se olla pitkäänkin täällä. Minä olen käynyt tarkistamassa viiden minuutin välein, että olisko havaittavissa jotain liikehdintää. Kun kyselin, että eikö ole kiire töihin, niin ilmeisesti ei. On kuulemma viikonloppu ja kaiken lisäksi alkaa eläkeviikot. Ja arvatkaa vain, miten käy, kun totun siihen, että "pomo" enimmäkseen roikkuu kotona. Se varmaan päättää ruveta ilemaan päivät töissä. Koiran elämä on jatkuvaa epävarmuutta siitä, miten päivät tulee muodostumaan. "Pomo" väittää, että vaihtelu tekee hyvää. Enpä tiedä. Minusta sellainen tasainen arki olisi helpompaa.
4 kommenttia:
Hieno keltainen puu. Mun mamma on tänään myös outo. Kiva, että oot päässyt ulkoilemaan lenkille. Mulle vaan välillä avataan tuo takapihan ovi. Omalla pihalla ei muuta tekemistä ole kuin kakansyönti.
Minä olen samaa mieltä: rutiinit ne olla pitää. En siedä sitäkään, ettei lenkkejä tehdä oikeassa järjestyksessä oikeaan suuntaan. Kyllä Sen pitäisi jo tietää, että aamulenkillä käännytään oikealle ja illalla vasemmalle tuosta kotitieltä. Hermostun, jos Se lähtee myöhemmin kauppaan kuin heti aamulenkin jälkeen. Tekisi vain suosiolla kaikki oikeassa järjestyksessä niin meillä olisi molemmilla helpompaa!
Mutta jo taas on napattu komeat kuvat sinusta!
Minulla ei ole omaa pihaa, joten pakko päästä ulos. Kerrostaloasumisen hyviä puolia ;)
Taitaa noilla ihmisillä olla joku ihme vaihteluntarve. Paras olisi vain pysyä rutiineissa.
Lähetä kommentti