Olin eilen liian väsynyt käydäkseni läpi päivän kuvamassaa, joten "käyn uudelleen eiliseen, se minkä tein taas teen". Tarjoilen tässä samalla teille korvamadon, jos sellaista ei satu juuri nyt olemaan.
Siis perjantaina 18.7.2014
Kello oli tietenkin herättämässä, koska jostain syystä juuri niinä aamuina, kun pitäisi olla ajoissa liikkeellä, uni maistuisi vaikka kuinka pitkään. Silloin kun saisin nukkua, herään aikaisin kuten esim. tänään reilusti ennen kuutta. Mutta eilen vasta parin torkutuksen jälkeen kömmittiin ylös.
Sää käydään tarkistamassa parvekkeella, jotta on joku haju, mitä aamupissalenkille pitäisi pukea päälle. Ja toki myös luodaan yleiskatsaus valtakuntaan.
Yleiskatsaus ei nyt yltänyt kovin kauas, sillä sankka sumu peitti kaiken alleen. Oli kaunista, utuista, niin kovin sopivaa uniseen aamuun.
Aamuisin isot puut soivat ja sirkuttavat äänekkäästi. On kiehtovaa, kun puu laulaa ilman, että äänenlähdettä näkyisi. Mutta oli sekin kiehtovaa, kun äänenlähde oli puun latvassa näkyvissä.
Aamusukimista ja keskustelua "mitä tänään tehtäisiin" riitti. Jotkut ovat luonnostaan aamuvirkkuja.
Puun latva eli ja muuttui koko ajan. Ainakin kolme kottaraista siellä oli yhdessä nipussa.
Mutta minä siis suuntasin Tampereelle, jossa ihmisten mittasuhteet ovat jossain kohtaa tosi oudot,
jossa taivaalla on kauniinakin kesäpäivänä hienoja pilvimuodostumia
ja jossa tietenkin on joki. Joelliset kaupungit ovat tämän kesän hitti. Mistähän löytyisi seuraava jokikaupunki?
Yksin ei ole tarvinnut tänä kesänä matkustella vaikka Mûmak ei olekaan päässyt mukaan. Tämänkertainen matkaseura halusi Sara Hildenin taidemuseoon, joten sinne tietenkin.
Turussa tuli puhetta taiteesta, jonka voisi haluta seinälleen. Tämän ottaisin ;)
Nuokin taulut sopisivat sisustukseen ja herättäisivät varmaan ajatuksi, mutta tuota naista en kotiini haluaisi, vaikka se kovasti miellyttikin silmää. Näitä oli kiva katsella, mutta oli tuolla näytillä paljon sellaistakin, mistä en yhtään tykännyt, ahdistavia juttuja.
Mutta eihän tämä taideanti tähän loppunut. Mentiin Vapriikkiin, jossa sitten torppasin ajatuksen Afroditen puutarhasta, koska kaikkiin muihin näyttelyihin oli ilmainen sisäänpääsy. Pakko pihistää ;) eikä haitannut yhtään, sillä aivojen kulttuurikapasiteetti tuli ähkyyn asti täytetyksi ilman Afroditea. Rudolf Koivun kauniit kuvitukset katsottiin huolella läpi, Luonnontieteellinen museo oli yllättävän hyvä ja viime vuoden luontokuvista löytyi paljon suosikkeja, sellaisia, jotka voisi laittaa seinälleen ;)
Tällaisia kuvia, kun osaisi ottaa.
Onhan se hassua ottaa valokuvia valokuvista ja tauluista, mutta näin minä vaan teen. Paremmin näin muistan ja voin muistella ja teillekin antaa mielikuvia.
Tietenkin käytiin Kauppahallissa ja juotiin siellä kakkukahvit. Kahvittelusta seurasi sitten se, että ruokailu meni poskelleen. Suunnitelmana oli syödä halpa ja hyvä lounas jossain ulkona, mieluiten veden äärellä, mutta lopputuloksena oli peruspizza kalliilla hinnalla hikisessä hiukan ankeassa paikassa, jonka ikkunasta avautui näkymä synkälle kadulle.
Mutta tämä muutos osoittautuikin onnenpotkuksi, sillä ruokailuun liittyi myös aivan uusi herkullinen elämys. Tilattiin alkupalaksi valkosipulileivät. Vähän siinä tilatessa ihmettelin, että aika kallis on, mutta täällä nyt oli hinnoittelu muutenkin melkoinen. Kun tarjoilija sitten lähestyi jättilautasten kanssa, ajattelin ensin, että onpa köyhännäköinen pizza ja sitten että ne meidän leivät ilmeisesti unohtui. Meillä oli salaattilautaset edessä, joten tajoilija kysyi, laitanko nämä tähän. Me oli tilattu pizza puoliksi ja erilainen pizza, joten me oltiin vain kysymysmerkkeinä. "Niin, eikös teille tullut valkosipulileivät?" kysyi tarjoilija. Meidän silmät revähtivät lautasiksi. Sitten pohtimaan, että eihän me kyetä syömään tuollaista leipää ja vielä pizzaa päälle. Kun tätä ei enää voinut tilata puoliksi, sanoi seura, että hänen leipänsä voi panna pakettiin mukaan otettavaksi ja tämä syötiin puoliksi. Oli ehdottomasti parasta, mitä ikinä olen valkosipulileipänä syönyt! Täytyy joskus mennä uudestaan Tampereelle ja syödä tällainen ihan kokonaan. Jäi myös se kirkko ja sen maalaukset näkemättä, joten uusi reissu vaan kunhan Veturi tarjoilee halpoja matkoja.
Kiitos Sirpa! Oli mukavaa.
Mûmak oli viettänyt päivän yksin. Thomas käytti ystävällisesti sitä iltapäivällä lenkillä, joten eihän se mitään kärsinyt, mutta oli toki innoissaan, kun minä kotiuduin. Kantoi leluja ja jemmaamian herkkupiiloja esille koko ajan. Ja kun päivä aloitettiin parvekkeella, lopetetaan se myös sinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti