...tuo kaapeissa eläminen joksikin aikaa. En jaksa. Olen poikki. Ja miten se on mahdollista, ettei ikinä tule tarpeeksi tilaa vaikka kuinka yrittäis poistaa roinaa. Ulkona oli aivan ihana päivä. Minä vietin koko ajan sisällä pölyssä ja koiran karvoissa. Hirveästi noin pienestä koirastakin sitä karvaakin irtoaa. Jälkikasvu protestoi, ettei heillä ole aikaa huvikseen istuskella junassa tai edes elää kaapeissa. Jossainhan sitä pitää mummonkin saada rentoutua. Huomenna rentoudun. Tämän päivän jälkeen olen mielestäni sen ansainnut sanoi jälkikasvu mitä vain ;)
Pieni karvaa syytävä koira vietti leppoisan päivän lämpimässä loikoillen,
varmuuden vuoksi pää suorassa auringonpaisteessa ettei vain vilu pääse kiusaamaan.
Naapurit liikuskelivat hissin kieppeillä, joten vahtikoiran piti päästää jokunen urahdus. Haukkumaan ei kuitenkaan jaksanut ruveta.
Unet oli vielä kesken.
Pakko oli siirtyä olohuoneeseen nukkumaan, kun minun tavaravuorenikin sinne kulkeutuivat.
Lattialla oli ilmeisesti liian rauhatonta, kun piti siirtyä omaan mökkiin, eikä näköjään sielläkään ihan heti voinut nukkua.
Käytiin me tietenkin lenkeilläkin. Aamulenkilllä jo ennen kuutta, josta johtuen nukahdin aamukahvin jälkeen vielä tunniksi. Sen jälkeen setvin loputtomia rättikasoja. Minulla on ihan hillittömästi käyttökelvottomia vaatteita. Jos minulla olisi mökki, niin mökkivaatteissa löytyisi. Mökissähän tätä kaikkea roinaa voisi sitten säilyttääkin. Ottaako ne johonkin lumppuja vastaan? Kissataloon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti