Mûmakin puheenvuoro
Minä nukuin ihan tyytyväisenä ja näin villejä unia, kun "pomo" tuli viereen naureskelemaan. Voisi sekin juosta edes unissaan, eikä pilailla toisten kustannuksella. Minun ei tarvitse huolehtia keskikehoni paksuudesta, vaikken edes näkisi juoksu-unia. Minä syön hitaasti ja sivistyneesti, pureksin ruokani kunnolla, en ahmi ja syön vain sen verran kuin on tarvis. Joten pitäisi minulle suoda uniennäkemisenilo.
Heräsin, joten sama lähteä liikkeelle. Venyttely on myös niitä juttuja, joista "pomo" voisi ottaa mallia. Menee liikkuminenkin köpöttelyksi, jos ei välillä venyttele kunnolla.
Minullahan on aika hienot isot korvat. Ne ovat nyt erikoishoidossa. Epäilen, että tuo meidän kotielli on antanut "pomolle" vihjeen putsailla niitä yhtenään. Ja "pomohan" putsailee. Ja putsailee sitten samalla sekä silmiäni että hampaitani. Joku hygieniapuuska siis meneillään. En yhtään tykkää, mutta alistun. Saan kyllä palkkioksi namupalan, joten ei se ihan hukkaan mene.
Onhan tuolla raateluhampaissa vähän hammaskiveä, mutta se johtuu vain siitä, että kovin harvoin pääsen raatelemaan.
Lenkkeillä sen sijaan saan niin paljon, että jalat varmaan kuluu tyngiksi.
Sain sentään johdatella reittiä pitkin varjoisia polkuja, sillä kuumuus käy meidän koirien terveyden päälle.
Merenrannalla ruoko kasvaa aika suojaavaksi
mutta ei se riitä. Minulta menee hermot
ellen pääse piehtaroimaan viileään ruohoon.
Lenkin lopuksi käytiin pitkästä aikaa koirapuistossa, jossa ei ollut ketään, mutta tuoksuja oli kiva tutkia.
Mûmak puhuu omiaan. Lenkki oli vain viitisen kilometriä ja kuljettiin hitaasti. Lisäksi vettä oli tarjolla koko ajan, joten ei pitäisi olla valittamista. Minä kävin päivälläkuntosalilla ja sitten kampaajalla. Olen tyytyväinen tukkaani. Eikös se olekin hieno? Kiitos Merja.
Onhan tuolla raateluhampaissa vähän hammaskiveä, mutta se johtuu vain siitä, että kovin harvoin pääsen raatelemaan.
Lenkkeillä sen sijaan saan niin paljon, että jalat varmaan kuluu tyngiksi.
Sain sentään johdatella reittiä pitkin varjoisia polkuja, sillä kuumuus käy meidän koirien terveyden päälle.
mutta ei se riitä. Minulta menee hermot
ellen pääse piehtaroimaan viileään ruohoon.
Lenkin lopuksi käytiin pitkästä aikaa koirapuistossa, jossa ei ollut ketään, mutta tuoksuja oli kiva tutkia.
Mûmak puhuu omiaan. Lenkki oli vain viitisen kilometriä ja kuljettiin hitaasti. Lisäksi vettä oli tarjolla koko ajan, joten ei pitäisi olla valittamista. Minä kävin päivälläkuntosalilla ja sitten kampaajalla. Olen tyytyväinen tukkaani. Eikös se olekin hieno? Kiitos Merja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti