Minulla oli hieno blogi, jonka tuo diktaattori koneenomistaja päätti lopettaa päästäkseen itse ääneen. Ja sitten se kuitenkin minun varjolla tätä mainostelee. Tietää hyvin, ettei eläkeläismummon elämä jaksa ketään kiinnostaa toisin kuin tällaisen viriilin uroslunnin. Niinpä minä en saa aamullakaan nukkua rauhassa, kun ollaan häärimässä kameran kanssa, jotta saatais täytettä blogiin. Ja sitten en ede saisi ääntäni kuuluville. En hyväksy!
Tuo nainen, joka ruokkii minua meni ensin pyykille ja sieltä palattuaan sanoi taas "hei,hei, ole kiltisti". Niin se sanoo aina, kun häippäsee ja jättää minut yksin. Nyt se oli mennyt shoppailemaan. Minua oli muistanut puolikuristavalla - siis PUOLIKURISTAVALLA!, voitteko kuvitella koiraansa rakastavaa omistajaa, joka haluaa kuristaa koiransa edes puoliksi??? - siis minua muistettiin puolikuristavalla pannalla. PUNAISELLA! No, minun miehekkyyteni kyllä kestää punaisen pannan kuten pinkin boksinkin. Tämä on kyllä kivan pehmeä ja kuuluisan suunnittelijan tekemä, että antaa nyt olla. Harmaat oli kuulemma loppu ja sininen ei vain sovi tuon omistajan elämään, eikä vihreäkään. Ei tämä sentään pinkki ole.
Jonkinlainen palkinto lienee, että pääsin koirapuistoon, Ensin mentiin pikkukoirien pikkupuistoon.
Se on ensimmäisnä, kun tullaan kotoa. Se on aika pieni ja aika yksitoikkoinen. Ei me siellä yleensä olla, mutta hyvä on päästä viestit lukemaan ja omat jättämään.
Sitten mentiin isojen koirien isoon puistoon, jossa on kalliota, metsää, kukkia ja ruohoa.
Tämä on minun kotipuisto. Täällä on parhaat kamut aina. Nyt kyllä molemmat puistot olivat tyhjiä, Oltiin epäsopivaan aikaan liikkeellä
Mukavaa siellä oli kuitenkin ihan omin päinkin. Hyvänmakuista heinää ja entäs ne tuoksut. Siinä ei oel koirapojalla valittamista.
Ja vapaana juokseminen on aina palkitsevaa. Joten ei tämä nyt niin hirveän huono päivä ollutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti