Oltiin tänään kyläreissulla Laajasalossa. Suuri kiitos mukavasta seurasta ja maistuvasta tarjoiluista. Oli kiva nähdä jälleen. Metrolla ja bussilla mentiin, kävellen palattiin. Olin eilen pakannut valmiiksi sekä palstatavarat että kuntosalikassin, jotta voin aamulla herätessä päättää, kumpaan haluan mennä. Kävi kuitenkin niin hassusti, että nukuin yhdeksään. Silloin ei enää kannattanut hötkyillä mihinkään. Tehtiin siis Mûmakin kanssa pieni aamulenkki ja sen jälkeen join kahvit rauhassa ja lähdettiin kohti metroasemaa.
Oli erittäin kaunis päivä ja sopiva ilma kävelyyn. Tuuli mukavasti, mutta onneksi Mûmakille oli vettä mukana. Kauniita kallioita ja metsäpolkuja oli Laajasalossa
mutta sielläkin on rakennustöiden alta hakattu metsää ja pantu kallioita matalaksi.Aina se tuntuu ikävältä, kun tutut kävelyreitit katoavat. Onneksi uusia polkuja kuitenkin löytyy.
Kävelyn jälkeen käytiin kahvilla, juteltiin mukavia ja nautittiin välipalaa
mutta sitten taas käveltiin. Laajasalosta Herttoniemeen oli aika tasaista asvalttitien talsimista,
joten vein Mûmakin virkistymään koirien uimarannalle. Mielellään Mûmak kahlailikin. Uimaanhan se ei suostu menemään.
Puistossa oli muitakin koiria kahlailemassa, mutta eihän me voitu jäädä sinne loputtomiin.
Tuorinniemen jälkeen oli taas asvalttitalsimista läpi Herttoniemen rannan.
Loppumatka sentään sujui rantaa seurailevaa polkua pitkin tutuissa leppoisissa maisemissa.
Mûmak halusi kapeammalle metsäpolulle, joten tehtiin mutka matkaan. Mihinkäs meillä olisi ollut kiire.
Kummasti vesi lätäköstä maistuu paremmalle kuin kupista. Olen aina antanut Mûmakin juoda, mistä haluaa. Uskon, että mahakin pysyy paremmassa kunnossa, kun saa bakteerisiedätystä. Itseni kohdalla en moista ole kokeillut ;)
Tavattiin matkalla tsekkityttö, joka oli myös kävellyt ties miten kauan. Hän etsiskeli metroasemaa, joten käveltiin sitten yhdessä, kun tuo meidän metris oli lähinnä.
Kummasti Mûmakin askel kiihtyi kotia kohti. Yleensähän se hidastelee, kun ei haluaisi vielä sisälle. Kuusi tuntia ja reippaasti yli viisitoista kilometriä näköjään lannistaa lunninkin.
Mutta oli minustakin ihanaa istahtaa nojatuoliin, nostaa jalat jumppapallolle lepäilemään ja ottaa kylmä olut käteen ja kun mukaan lisättiin vielä läppäri, kaukosäädin ja neule, niin hyvältähän elämä maistui.
Mûmak sai maksalaatikkoa, kun oli ollut niin reipas. Hyvin maistui ruoka ja etenkin uni sen jälkeen. Nyt pitäisi vielä tehdä pieni iltalenkki. Meillä oli taas oikein mukava päivä. Kieltämättä on mukavaa, kun on tällaisia kesäisiäkin päiviä välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti