Aamulla taivas oli täynnä hauskoja pumpulipilviä.
Aamulenkin jälkeen rentouduttiin mitään tekemättä.
Tekemiseksi ei kait voida sanoa sitä, että Mûmak pureskeli jalkojaan. Tekemistä lienee kuitenkin se, että kun telkkarista kuului ketun pentujen kitinää, Mûmak hyppäsi pystyyn kuuntelemaan. Muut luontoäänet eivät herättäneet mitään reaktiota. Heräsiköhän Mûmakin isänvaistot?
Minä jätin Mûmakin lepäilemään ja menin Suomenlinnaan mukavassa seurassa.
Merellä oli liikkeellä isoja laivoja
ja keskikokoisia lintuja.
Mutta maissa Ruskea Kani johdatti
Alicen kaninkolon kautta Ihmemaahan, joka kaipasi pelastajaa ja tuli tietenkin pelastetuksi.
Oli mukava iltapäivä. Kiitos Henu ja Thomas ja tietenkin Ryhmäteatteri. Suomenlinnan esitykset ovat aina viihdyttäviä, joten miksiköhän sinne ei tule mennyksi joka kesä? Laiskuutta?
Kotona tietenkin taas koiralenkkeilyä, sauna ja lauantai-ilta.
Tänään olisi superkuu, mutta noiden pilvien läpi sitä ei taida näkyä. Voikohan sitä ulvoa näkymättömälle kuulle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti