Visit Turku

Eilen vietin mukavan, monipuolisen ja ajatuksiakin herättävän päivän hyvän seuran kera Turussa. Pitää välillä lähteä kotoa pois, jottei vallan lahoa paikalleen. Keloutumistahan minulle synttärilahjaksi tässä taannoin lupailtiin. Kelona kestää kauan, lahoaminen tuhoaa, joten hyvä joskin ehkä persoonallinen toivotus. Siis kelouduin Turussa.

Turun päärautatieasema on hämmästyttävän ruma. Yleensähän asemat ovat hienoja, arvokkaita, vanhoja rakennuksia. Lisäksi olut puuttuu laajalta alueelta aseman ympäriltä. Se tuli karvaasti todetuksi. Partureita ja kampaamoja on kyllä joka kulmassa, mutta ei juottoloita.

Turussahan on tämä Aurajoki siltoineen ja toisine puolineen.

Tois puol jokke on ilmeisesti nimenomaan toinen puoli.

Me oltiin aika tasapuolisesti molemmilla reunoilla. Täytyy myöntää, että kyllä tuollainen rauhallinen jokikin antaa omaa tunnelmaansa.

etenkin, kun joella liikuskeli kaikenlaista kulkijaa kuten puisevia haahkoja (tarkoittakohan "pomo" tässä itseään? Mûmak huom.)

 ja hohtavia kyhmyjoutsenia. ("Pomo" on rasisti lintujen suhteen, kyhmyjoutsen ei kuulemma ole mikään joutsen.)

Etenkin vauvajoutsen onnistui saamaan koko ympäristönsä säteilemään.

Sen sijaan ruokaa kerjäävä naurulokkinuorukainen näytti aika arkiselta.

Sää Aurajoen rantamilla oli vaihteleva ja minun vaatetus aivan väärin koostettu. Mutta saihan siinä kivaa vaihtelua elämään, kun puki ja riisui sen mukaan oliko kuuma vai kylmä, märkä vai kuiva. Täytyy jatkossa satsata enemmän tuohon vaateparteen päivän reissuillakin.

Minä halusin mennä käymään täällä, koska en ole paikkaa ennen nähnyt. Niinä harvoina kertoina, kun olen Turussa käynyt, olen keskittynyt nimenomaan Turun linnaan. Eilen tuli keskustelua siitäkin, mitä tuo Aboe Vetus oikein tarkoittaa, joten käännyin hyvän ystäväni Wikipedian puoleen, joka kertoi näin:

Aboa Vetus et Nova on Daniel Jusleniuksen Turun historiasta kertova alun perin latinankielinen väitöskirja vuodelta 1700. Teoksessa käsitellään – ja paikoin ylistetään kritiikittä – turkulaisuuden ja suomalaisuuden olemusta. Siinä kerrotaan myös Turun maastonmuodoista ja suomalaisista perinteistä kuten mämmistä.
Vuonna 1995 perustettu museo Aboa Vetus & Ars Nova on saanut nimensä Jusleniuksen teoksen mukaan. Itse teos on julkaistu vuonna 2005 suomen-, englannin- ja ruotsinkielisenä käännöksenä.
 

Olimme hiukan liian aikaisin paikalla vaikka kertanluku ei ollut ihan yksinkertaista vaan jouduimme tekemään kompromisseja suunnan valinnan suhteen. Mutta ulkopuolella oli näin komea tyyppi, joten mikäs siinä odotellessa.

Olimme ohjatulla kierroksella, joka oli erinomainen. En ole mikään ohjattujen kierrosten ystävä, mutta tämä kyllä kannatti ehdottomasti.

Museoalueella on kaivettu esiin kellarikerroksia, joista vanhimmat ovat 1390 luvulta.

Vanhimmat kellarit kuuluivat porvaristaloon ja olivat käytössä 1900-luvun alkupuolelle asti. 

 

1700-luvulla paikalla oli tupakkatehdas, jonka raskaat koneet vaativat rautaputkia vanhojen holvien vahvistamiseksi. Alueella suoritetaan koko ajan kaivauksia ja uutta esineistöä löytyy koko ajan.

Vanha tarina kertoo, että keskiajalla täällä olisi sijainnut Pyhän Annan nunnaluostari. Kaivaukset eivät vahvista huhua, vaan tämä lienee ollut vain kellari. Nyt täällä on ekumeeninen kappeli, jonka suojeluspyhimyksenä on Pyhä Anna. Historiasta viis, kyllä tämä oli vaikuttava.

Lisää historiallisia kuvitelmia: luuluistimet
 

ja kuva siitä, miten niillä luisteltiin

  ja korokepohjakengät, joilla kävellen pysyi hiukan siistimpänä likaisilla kujilla.

Koiria ei tietenkään sovi unohtaa. Ihan Mûmakin iloksi ikivanha koirantassun painauma tiilessä

ja raunioista löytynyt koiran luuranko. Koiria siis oli jo silloin lemmikkeinä. Oppaan mukaan kotieläinten pito oli helppoa, koska ne etsvät itse ruokansa kaiken jätteen joukosta. (Minä tykkään kyllä enemmän tästä nykymeiningistä eli siitä, että ruoka tarjoillaan kuppiin sisätiloissa. Vaikka olisi niitä jätteitäkin kiva joskus päästä tonkimaan.) Kaupunkielämä keskiajalla oli aika siivotonta. 

Tätä kuvaa kun tutkii tarkkaan, huomaa, että näyttelyvieraiden joukossa oli myös yksi pieni koira. (klikkaamalla suurenee!)

Museokierroksen päätteeksi heitin kolikon toivomuslähteeseen, joten eiköhän kohta rupea tapahtumaan. Tähän kaivoon nousee edelleen pohjavesi eli juomapuoli on ollut turvattuna entisinäkin aikoina tässä talossa.

Aboe Vetus & Ars Nova tarkoittaa Vanhaa Turkua ja Uutta taidetta, joten taidepläjäys tähän päälle. Minä tykkäsin täsät näyttelystä erittäin, erittäin paljon. Tähän liittyi aika, päämäärät, vapaus. Minulle syntyi paljon ajatuksia, joten laitan pari kuvaa herättämään teidänkin ajatuksia.

 Taiteilijan hahmot olivat oikeankokoisia, peittävästi puettuja, kasvottomia ja aina kiinni jossain.

Tämä uuden elämän aloittamista kuvaava teos oli lempparini. Tosin tuohan on vain minun tulkintani. Voihan tämä tarkoittaa muutakin kuin lähtemistä, irtautumista.

 Veistoksia oli kaupungillakin

ja muutakin taidetta, vanhamuotoista

ja uusimuotoisempaakin

tällaistakin.

Ja tietenkin kaikenlaista historiaa löytyi. Onko joku lukenut "alastalon salissa"? Pitäisikö se lukea vai riittääkö, että tietää sellaisen olevan olemassa?

  

Vartiovuorelle kiivetessä (ei me eksyksissä oltu, kunhan oikaistiin)

törmättiin muinaiseen merenrantaan.

Kiipeämisen jälkeen päästiin käsityöläismuseoon, joka oli matkaseurani toive.

 Hieno paikka ja kuten huomaatte sääkin suosi. 

Valitettavasti rajallinen pääni ei enää jaksanut ottaa vastaan kaikkea tarjontaa, joten hutaisten tuli tämä kierretyksi. Mutta nähty on :)

Lopuksi mainospläjäys. Kun käytte Turussa ja haluatte syödä hyvää, kauniisti esillelaitettua ruokaa viihtyisässä ympäristössä ja nauttia ystävällisestä palvelusta, menkää Pinellaan. ja jos haluatte hankkia jotain kaunista, menkää vilkaisemaan Vihermaan sivuja.

Sellainen päivä eilen. Tänään paistaa aurinko, joten olisin voinut mennä kasvimaalle, mutta  aamu meni tässä ja nyt on vähän imuroitava, kun on vieraita tulossa.

"Pomo" väittää, että minä sotken ja karvaan täällä. Itse se saa kaaosta aikaan, levittelee tavaroitaan, kaatelee viinejään ja hukkaa tavaroitaan. Minua vain aina syytetään. Minua, pientä koiraparkaa!