Entisen toistoa

Oltiin siis pari yötä täällä lapsosten luona. Nukuin "pomon" kanssa samassa sängyssä. Ennikin hiippaili sinne yöllä, joten olihan minulla lämmintä ja mukavaa. Hyvin nukutti. Ensimmäisenä yönä pari kertaa hiippailin ympäriinsä ja kerran Elle heräsi, mutta ihan kivat unet tuli. Toisena yönä en hiippaillut ja "pomo" toi sänkyyn Ellenkin eli kolmen lämpimän ihmisen kanssa nukuin. Ei valittamista.

Mutta kyllä minä silti aamulla jatkoin unia sen jälkeen, kun "pomo" ja Elli olivat heränneet.

Siirryin lattialle, kun Ennikin heräsi. Elle laittoi minulle kaulaliinat, jotten paleltuisi.

Enni teki naapurin kissoille uusia tupsuja, joten sain rauhassa nukkua.

Kun tuoleista ruvettiin rakentamaan keppihevostallia lattialle, minä olin vähän varuillani, mutta hyvin sekin leikki mentiin.

Yhtenä päivänä kerättiin puskista pyykkipoikia, toisena vietiin ne takaisin.

Minä odottelin kentän laidalla.

Välillä pääsin vähän enemmänkin lenkille, mutta näköyhteys säilytettiin.

Tytöillä oli omia juttuja meneillään.

Saippuakuplien puhaltelu oli totista puuhaa

vaikka välillä se naurattikin. Välillä meinasi itkettääkin, kun saippuavettä meni silmään. Mutta kuplat oli hienoja.

Kovin pitkään ei voitu puistoilla, kun minulla ei ollut kivaa. Tytöt otti kyllä ilon noista matkoistakin.

 Mutta onneksi leikkiä voi jatkaa aidatulla pihalla.

Minullakin heiteltiin palloa. olen sitä saanut noutaa melkoisesti. jokainen vuorollaan heitteli ja minä juoksin ja toin pallon. Oli sen verran kivaa, että kiltisti toin aina pallon takaisin, enkä juossut karkuun.

Mutta ei aika sisälläkään ollut pelkkää nukkumista. Siellä kuljeskeli välillä outoja tyyppejä.

Nyt ollaan jo kotona, eikä kukaan halaile. Ikävähän noita pikkuihmisiä tulee.

Ja "pomo" haluaa taas ilmoittaa, että PETE PARKKONEN ON IHANA!