Aamukuutamoon herättiin mukavasti.
Oli aivan ihana lenkki-ilma ja muutenkin elämä hymyili. Hiukan hymy hyytyi, kun keittiön kello oli yllättäin väärässä ajassa, enkä ehtinyt jumppaan. Päätin sitten kuitenkin mennä siihen seuraavaan. Minullahan on lauantaiaamupäivisin kaksi jumppaa. Tunnen itseni tooosi reippaaksi, kun menin siihen jälkimmäiseen, joka on se rankempi juttu.
Jumpan jälkeen sitten koiralenkille. Meidän entisen kodin naapuritalon remontti edistyy, myöhässä tietenkin, mutta edistyy silti.
Joissakin paikoin maanpinta on peittinyt värikkäisiin lehtiin.
Oikeasti kauneimmat värit löytyvät edelleen pihlajanmarjoista - jos siis puista puhutaan, muutenhan kauneimmat värit löytyvät Mûmakin kaulasta. Pihlajanlehdetkin on ruostesieni ruskistanut ja tuuli pudottanut.
Mutta on se Mûmak hieno ilman pantaakin.
Ai, siivous. No parveketuolit pesin ja asunnon ulko-oven. Voipi olla, että kestää ennen kuin on kaikkialla puhdasta. Mutta onhan jouluun vielä aikaa.
Telkkarissa kerrottiin, että blogeissa ei saa käyttää sanaa viski. No, ei ole mitään syytä käyttääkään, kun ei ole viskiä kotona. Olutta on. Pitäiskö sitten ostaa viskiäkin, jotta voisi siitäkin blogata. Ihan vain uteliaisuuttani kyselen.
2 kommenttia:
Hemmetin hyvä, että ravaat liikuntaa harrastamassa. Pysyy maailmassa liikuntatasapaino; minä en käy missään treeneissä, kävely on ainoa ja pakollinen liikuntamuotoni. Omat muodot ovat edelleen tynnyrimäiset - enkä viitsi edes välittää. "Mä oon mikä oon ja en muutu tästä..." lauloi Tamara Lund aikanaan.
On paljon parempi käydä joka päivä kunnon koiralenkillä kuin hikoilla silloin tällöin jumpassa, joten paremmin sinä elät.
Lähetä kommentti