Olin ajatellut mennä kauppoja kiertelemään, mutta kun aurinko paistoi ja tuuli ulvoi nurkissa, tuli hillitön halu ulos kävelemään. Mûmakhan oli toki tyytyväinen. Ensin kävin pari mattoa pesemässä, mutta sitten vain kierreltiin.
Ensin käytiin palauttamassa avantouintiavain. Juu-u täällä pitää avantoonkin olla oma avain. Kun ei tullut viime vuonna kertaakaan sitä käytettyä, päätin palauttaa.
Käveltiin taas omakotitaloalueella ja samat köynnökset siellä oli edelleen kuten koiratkin, jotka ottivat kantaa meidän ohikulkemiseen.
Orava tyytyi vain tarkkailmaan äänettömästi.
Mûmak poseerasi kiltisti lehtikasoissa
ja kallioilla.
Siinä talojen keskellä on pieni kiva kallio, jossa tulee tosi harvoin käydyksi.
Mûmakin piti tietenkin saada piehtaroida rauhassa.
Eipä meillä ollut mihinkään kiire, joten pihtaroida sai kerran jos toisenkin.
Sinne oli rakennettukin sitten viime käynnin. Vai olisiko vain niin, etten muista näitä.
Tähän kulmaankin tulee varmaan piakkoin uusia taloja. Ympäristö muuttuu. Pitäisi ottaa enemmän historiallisia kuvia. Ei taida olla yhtään kuvaa siitä huoltoasemasta ja baarista, joka tässä oli.
Mentiin sitten vielä Lanternaan ostamaan pari kukkaruukkua, jos saisin taas kukat kukoistamaan. Nyt olen lähes ilman kukkia, kun kaikki isot, hienot kukkani vuosi sitten päättivät yksissä tuumin kuolla. Nyt siis uusi yritys.
Kotiin kuitenkin palattiin hyvissä ajoin. Huomenna on sitten sadetta. Näin säätiedotus lupasi.
2 kommenttia:
Kurre!
Hyvä Jawa! Sinä olisit varmaan osannut sitä arvostaakin. Mûmak tuskin huomasi koko eläintä.
Lähetä kommentti