Nyt palelee

Siis "pomoa" palelee, ei minua. "Pomolla" on kolme vaatekerrosta päällekkäin ja silti se väittää, että on kylmä. Minulla on vain yksi turkki. Kaikki on kuitenkin ihan "pomon" omaa syytä: Itsehän se päätti, että tänään tarvitaan maiseman vaihdosta, kun elämä tuntuu ankealta. Kait se kylmyys sitten poistaa ankeutta. "Pomo" tosin lämmittää nyt itseään Finnrexinillä. Ehkä se toimii ankeuttajien vastalääkkeenä.

Tässä sitä nyt mennään.

Linnut seurasivat sitkeästi meitä. Niitä takaikkunasta katseltiin. Arvaaattekos, mihin matka vie.

No, Suomenlinnaan palelemaan.

 Keltaista riitti maisemassa. Ja oli siellä jonkin verran porukkaakin, siis muitakin turisteja kuin me.

 Tunneleita oli kaikenlaisia, mutta kieltotauluja kaikkialla. Remonttia oli paljon käynnissä ja turvallisuus tunki silmiinpistävästi esiin. Kait se ihan hyvä. "Pomo" kaihoili vanhoja seikkailuaikoja. Minulle tämä kelpasi. En kait ole käynyt täällä koskaan aiemmin. Vai olenko? "Pomo" ei muista. Se on käynyt täällä lukemattomia kertoja lunnikoiran kanssa, joten ei ole minusta varma. Nortti juhli täällä synttäreitään, kun oli heinäkuussa syntynytnyt. Ja muutenkin Nortti kävi täällä suht usein.

 Minä poseerasin kaikkialla ilman pantaa, jotta tulee tyylikkäitä kuvia. Olen niin oppinut tähän mallina oloon, että kiltisti seisoskelen paikallani niiden lukemattomien kuvien ajan. Siksi "pomo" uskaltaa ottaa minulta pannan pois.

 Rannaton meri taustalla ja raikasta tuulta turkissa. Kiipeiltiin paljon rantakallioilla eli tämä oli lunnikoiran unelmaretki.

Nuo on varmaan hobittikoloja tuolla taustalla. Tämä on kait tykkijalusta. Jossain vaiheessa täällä paukkui ja jytisi niin, että häntä hiipi jalkojen väliin. Ei kait ne kuitenkaan tykeillä ampuneet.

Pääsinhän minä sitten lempipuuhaanikin. "Pomo" antoi minun piehtaroida kunnolla. Se viihtyy aina meren rannalla valittamatta.

Jos minulta kysytään, voitais toistekin tulla tänne vaikka matka on aika pitkä. Mutta osaanhan minä matkustaa kaikilla kulkuneuvoilla, lautallakin.

Pauketta minä kammoan, mutta tykkejä en pelkää. Silmää väräyttämättä katsoin suoraan tykin piippuun.

Vihreää oli ruoho saaressa. Suojaisissa paikoissa puutkin olivat vielä ihan vihreitä. Meri pitää sään vielä lempeänä. Onneksi kuitenkin käytiin tänään, sillä säätyttö uhkailee meitä huomiseksi lumimyrskyillä.

Kuninkaanportin kautta sitten taas kotiinpäin. Huomatkaa vakaa asento, jonka saan aikaan seisomalla jalat harallaan. Tarkoitus on näyttää, että tässä seison kuninkaallisena horjumatta.

Kuninkaallinen fiilis kyllä vähän lätsähti, kun lauttamatkan jälkeen törmäsin tyyppiin, joka pissiä lorotti suoraan mereen. Olen jotenkin ymmärtänyt, että ihmiset ei merkkaile yleensä ihan noin näkyvästi.