Iltalenkillä kauris juoksi pellon yli suoraan kohti koirapuistoa. Me oltiin Mûmakin kanssa aika lähellä. Mûmak kyllä huomasi, että joku siellä menee, muttei piitannut sen enempää. Hyvä niin. On nyt tehty rivakka neljän kilometrin lenkki tässä muutamana iltana, jos vaikka minun kuntoni siitä kasvaisi. Tänään ilmeni pieni ongelma, joka toistuessaan pakottaa meidät muuttamaan reittiä tai aikaa. Reitti menee suht läheltä palvelukoirakoulutuskenttää. Siellä oli tänään treenit ja piiska viuhui. Opettavat kait koiria kestämään pamauksia ja muita kovia ääniä. Mûmak ei opi moiseen. Ensin sain väkisin kiskoa sitä eteenpäin ja sitten loppumatkan se veti tukehtumaisillaan kotia kohti. Liekö jäänyt yhtään nahkaa tassunpohjiin. Onneksi kauriit, jänikset tai muu riista ei aiheuta Mûmakissa mitään reaktioita. Kauriista en edes yrittänyt ottaa hämärissä kuvaa, mutta laitan pari aamukuvaa sen sijaan.
Minä tykkään näistä syysaamuista vaikkei aurinko paista, vaikka tuulee ja vaikka vähän on kosteaakin. Syksy on hieno vuodenaika ja eläkeviikoilla on mukavaa, kun ei ole pakko ehtiä tietyllä kellonluomalla mihinkään. Ja Mûmakhan tykkää aina olla ulkona, sää kuin sää, kunhan ei vain ole ukkosta tai piiskan pauketta tai etenkään matontamppaajia.
Aamulla otin oven lasin läpi kuvan myös tällaisesta roturajat rikkovasta ilmiöstä, kun sinitiainen ja punarinta kylpivät yhdessä. Olin hyvin varovainen, mutta punarinta oli tarkkana ja lensi heti pois. Tiainen lähti vasta , kun avasin oven ja Mûmak syöksyi ulos.
2 kommenttia:
Tipu. Tiput on tylsiä, ne lentävät heti pois. Tosin tipulaumat on kivoja koska ne puhuvat paljon.
Ankkoja ei edelleenkään ole osunut kohdalle. Mutta kauriista olisit taatusti tykännyt.
Lähetä kommentti