Olipas sumuinen aamu ja pitkälle päiväänkin. Aamulenkillä olisi ollut kivoja kuvauskohteita, mutta "pomo" oli sen verran tokkurassa ennen kahvia, ettei muistanut ottaa edes kameraa mukaan.
Aamukahvia ennen "pomo" kaivoi jostakin kaappien hämärästä vohveliraudan ja kokeili vohvelin tekoa. Ihan ok siitä tuli. Annoin luvan tehdä toistekin. Ja "pomohan" teki luvan saatuaan kaikenlaisia kokeiluja pitkin päivää. Ehkä meillä alkaa vohvelirautakausi. Rautakausihan on jossain kaukana historiassa.
Sitä ihminen tekee mitä vain, ettei tarttis siivota tai tehdä muuta tarpeellista. Niinpä "pomo" vei minut pitkälle - oikeasti pitkälle, aikaa kului nelisen tuntia - päivälenkille, kun sumu haihtui.
Koluttiin kaikenlaisia Vanhankaupunginlahden metsiä.
Siellä liikkui muitakin.
Sienestäjiä vain. Eikä yhtään koiraa mukana.
Mustikat ovat punaisia. Ja taas tuolla liikkuu joku porukka ilman koiraa. Mihinkähän ne koiransa jättävät?
Koskelle mentiin. Siltaan olivat monet tulevaisuudenuskoiset ihmiset lisäilleet lukkoja.
Mukavasti kuohui.
Tuolla ylhäällä olisi joku koirakin. Kait me joskus sinne mennään.
Näettekös, mitä tuossa kyltissä lukee. Se aiheutti minulle pientä huolta.
Minä nimittäin sain hauen. Oli pakko koko ajan vilkuilla olkansa yli, etteivät kalastuksenvalvojat päässeet yllättämään. Oli siellä paljon muitakin kalastamassa, mutta ne ei saaneet mitään.
Mietin, että hätätilassa voisin hypätä koskeen karkuun. Tosin tuo hihna vähän arvelutti.
Yritin saada "pomon" laskemaan minut irti, mutta sen mielestä koskeen hyppääminen ei ollut fiksu idea.
Jotkut oli kuitenkin hypänneet koskeen ja uineet vähän rauhallisemmille vesille. Näitä sitten kuvattiin ihan Jawaa varten.
Ankka! Se on ankka, Jawa. Sinisorsaksi tätä värimuotoa sanotaan, mutta valkoisena tämä on ankka.
Se esitti meille kaikenlaisia vesitemppuja. Yritti sukeltaakin, mutta ei raukka osannut muuta kuin laittaa pään veden alle.
Hyvät coretexit sillä kyllä oli. Vesi valui kuin vesi sorsan selästä.
Tämä on tyttöankka.
Ankkojen jälkeen suunnattiin taas kotiinpäin.
Löysin kivoja tunneleita
ja yllättäin sain jopa ryömiä niiden läpi.
Ei siis hassumpi päivä.
Mutta milloinkahan ne matot tulee lattialle? Toivottavasti en ehdi nyrjäyttää jalkojani sitä ennen.
6 kommenttia:
Ankka! Ankkaankkaankkaankkaankkaankka! Ankka! Ankka! Ankka!
Miuh, minä en saa kuulemma haukkua vaikka onkin ankka.
Oho, melkoisen kalanvonkaleen pyydystit, Mûmak. En olis uskonut ilman kuvaa, olisin väittänyt kalavaleeksi. Hyvä ettet mennyt suotta koskeen hyppäämään.
Ai sorsa on ankka? Minä en niille hauku. Jos meillä on sorsa-ankoille mukana tarjottavaa, minä haukun Palvelijattarelle, että heitä nyt, heitä jo niille!!
Hei Lunnikoira, oletko tavannut oikeita lunneja ?
Mitä ne väittää, että Suomessa on sananvapaus. Kait sen pitäisi koskea koiriakin! Aina meitä sorsitaan - tai ankoitetaan?
Eikös olekin hieno saalis. Olisinhan minä sieltä koskesta selvinnyt. Mummot on vain hermoheikkoja.
"Pomon" mukaan sorsa on ankka ja näköjään tuo wikipedia on samaa mieltä http://fi.wikipedia.org/wiki/Ankka
Hei Nimetön. En ole eläviä lunneja nähnyt, kun niitä ei täällä enkä ole päässyt matkustamaan sopiiin paikkoihin. Jos olet menossa lunneja tapaamaan, voin tulla mukaan.
Lähetä kommentti