maanantai 25. tammikuuta 2016

Lämpenevää


 Nyt ovat pakkaset ovat kadonneet ja uutta luntakin on saatu, joten paljon on ulkoiltu ja irti olen ollut tuossa kotikalliolla tietenkin. Tässä on kuitenkin vielä ihan kipakka pakkanen, kun ei se lämpeneminen tapahtunutkaan ennen viikonloppua. Silti "pomo" raahasi ulos pehmoleluja kuvattavaksi ja minä sain puuhastella omiani kuvausten aikana.


Venyttelin, kun "pomo" valittaa koko ajan, miten jäykkä on. Voisi katsoa esimerkkiä minusta.


Tasapainon vuoksi pitää tietenkin muistaa toinenkin kylki. "Pomo" käy niissä jumpissansa ja tulee aina vain tönkömpänä takaisin. Omituisia jumppia.


Mukava tuolla pakkasessakin on, jos ei tarvitse paikallaan seisoskella.
 

Kun on pakkasta, on myös tuollainen kerrostunut ilma, joka estää savun kohoamisen suoraan ylös. ja halojakin taas nähtiin. Nyt on ollut harvinaisen hyvä halo vuosi.


Minä en hirveän pitkään viitsi tuolla parvekkeella lumihangessa seisoa, mutta aina, kun "pomo" avaa oven kuvatakseen taivaita, käyn tarkistamassa tilanteen. Aina siellä joku kamu on liikkeellä. Täällähän tuota koirkantaa riittää.


Siellä on toinenkin halo.


Viikonloppuna saatiin myös  kauniita sinisiä kuvia, kun "pomolla" oli kamerassa sähkövaloasetukset. Näitä me sitten otettiin enemmänkin, kun tällainen juttu vahingossa keksittiin. "Pomolla" oli jostain kokeilusta unohtuneet nuo asetukse päälla ja kun poistui täysautomatiikasta, ne pamahtivat päälle. Mutta eikös olekin tunnelmallisen väristä. Minä muuten tässä meinasin karata, kun tuonne kauemmas yllättäin ilmestyi koira. Mutta tulin minä sitten kuitenkin takaisin, enkä mennyt sitä moikkaamaan. "Pomo" minua sitten kovasti kehua retosti.


Eilenhän sitten satoikin koko aamupäivän reippaasti lunta. Aamulenkki ehdittiin hoitaa pois ennen lumisadetta ja sitten vain ihailtiin sisältä, miten hienosti lunta tuli.


Huomaatteko, miten pitkä ja solakka minä olenkaan.


Ja sitten "pomo" halusi ihan todenmukaisen värityksen maisemaan eli antoi kameran automaattisesti päättää, millainen valaistus on kyseessä.


Lunta satoi korville.


Lumisade loppui aikanaan ja jäljelle jäi paksut koskemattomat kinokset, joissa oli kiva pyyhältää.  Huoltomiehet kyllä heiluttivat ahkerasti lumikolia ja aura-autot jyräsivät jatkuvasti, mutta teiden ulkopuolella oli pehmeä hanki.


Kostea lumi kertyi puihin ja sai "pomon" ulkoiluttamaan kameraa. Mentiin koirapuistoon, kun siellä minä viihdyn ja "pomo" saa rauhassa heilua kameransa kanssa. 


Oli vain aika pimeää, kun taivas oli pilvessä ja ilta lähestyi. Ei se kovin paljon vielä ole päivä pidentynyt. Mutta olihan siellä kaunista.

4 kommenttia:

Párek kirjoitti...

On ne kameroiden asetukset jänniä, vaihtelevat kamerasta toiseen. Meilläkin jossakin kamerassa on talvi-asetus, joka vähentää sinisyyttä, kun taas toisessa kamerassa juuri se tekee sinistä jälkeä. Automaattinen asetuskin vaihtelee kamerasta toiseen. Eikä Palvelijatar koskaan muista millainen minkin kameran asetus on. Lopputulos onkin sitten meidän kuvissa yhtä suttua ja sekundaa. Teillä on jälleen kivat ja hyvät kuvat täällä.

Ragnar kirjoitti...

Saatan olla hieman kateellinen, kun sulla pomo ulkoiluttaa niin ahkerasti sua. Me vaan vähän tossa omalla pihalla. Mammalla on joku laiskakausi menossa. On kyllä kivoja kuvia. Mamma kaipaisi lyhyempää vakioputkea, että saisi sekin isompaa alaa kuviin. Ukki on luvannut puolet maksaa mammalle, mutta jo se puolikas olisi 250 e. Sillä saa monta pussia herrrrrkkuja mullemullemulle.

Mûmak kirjoitti...

Meillä on nyt helppoa, kun "pomo" käyttää vain tuota järkkäriä. Opettelee oikein kurssilla, että miten se käyttäytyy missäkin olosuhteissa. Eri asia, muistaako mitään. Onneksi se kuvaa tosi paljon, joten joku aina osuu sinnepäin. Kunhan tässä elämä etenee, se hankkinee jonkin kuvankäsittelyohjelman ja sitten rupeaakin tulemaan mielenkiintoisia kuvia.

Mûmak kirjoitti...

Se on kerrostalokoiran etuus, tuo lenkkeily. Ei voida vain omalla pihalla olla, pakko mennä kauemmas. Koirathan on muutenkin kaupunkielämän pahin saastuttaja monen mielestä ja jos vielä tuohon oven eteen rupeaisin merkkailemaan, niin johan naapurisopu kärsisi. Ja kun "pomon" saa raahatuksi ulos, se yleensä toteaa, että täällähän on kiva ja kävelee pitemmälle kuin aikoi.
"Pomo" haluaisi pitemmän putken, mutta se saa odottaa, kunnes tuo kamera muuten on hallinnassa eli voi kestää.