Lumisateen jälkeen oli jotain valkoista maassa,
mutta aurinko paistoi kauniisti
ja minä sain nauttia vapaudesta, kun "pomo" kuvaili.
Oli täysikuu, mutta eipä täällä muutenkaan ole täysin pimeää edes öisin.
Niinpä oli melkoinen ihme se paikka, missä vuodenvaihde vietettiin. En ole ikinä nähnyt mitään niin pimeää. Onneksi taloissa oli valot, joten osattiin suunnistaa ruokakipon luo. "Pomo" oli hillittömän innoissaan tähtitaivaasta ja etenkin linnunradasta, joka näkyi täydellisenä. Mutta ei "pomon" taidot riittäneet tähtien kuvaamiseen.
Mehän mentiin Dinan luo, koska siellä eivät raketit räiski päiväkausia. Dina oli aluksi hyvin ihastunut minuun, mutta "pomo" esteli, kun huomasi, että minua vähän hermostutti.
Dina oli opetellut ulvomaan huuliharpun säestyksellä. Komea duetto olikin.
Ulkona ei siis räiskitty raketteja, joten ulkoilut sujuivat hyvin.
Koski kuohui vapaana vaikka rannoille jo kertyi jäätä.
Kovinta ääntä piti järven jää, joka keräsi paksuutta pakkasen kiristyessä. Minua yrittivät vetää siellä jäällä, jossa tassuilla ei saanut kunnon otetta.
Hanttiin laitoin kuitenkin täysillä. Minua ei komennella.
Poistuin voittajana paikalta. Yrittivät esittää, etten minä muka osaisi liikkua jäällä.
Mutta hyvinhän minä liikuin, kun oli vähän lunta jäällä. Siihen oli mukava hangata poskia
Olisin mielelläni vaeltanut kauemmaksikin, mutta "pomo" tietenkin huusi minut takaisin.
Mukavaa oli viettää rauhallinen vuodenvaihde. "Pomo" väitti heränneensä keskiyöllä siihen, että jossain lähistöllä ammuttiin raketteja. Minä en usko, sillä minä en herännyt vaan nukuin tyytyväisenä.
Majoitus oli mukava ja ruokaa riitti. Herkkujakin sain, kun jaksoin näyttää nätiltä. En minä kerjää, minä vain muuten olen tämännäköinen.
Dina ei tykännyt, kun pakattiin, mutta olihan sitä kotiin tultava. Onneksi Dinalla on lempeä luonne vaikka sen katse on joskus vähän julma.
Kiitos ihanasta vuodenvaihteesta!
Eipähän ehditty iltalenkille, kun eka raketti räjähti. Mûmak ei vielä ainakaan stressaa, mutta siirtyi olohuoneeseen mun luo. Laitoin lisä-ääntä telkkariin ja toivon, että satutaan iltalenkille silloin, kun kukaan ei paukuttele.
Eipähän ehditty iltalenkille, kun eka raketti räjähti. Mûmak ei vielä ainakaan stressaa, mutta siirtyi olohuoneeseen mun luo. Laitoin lisä-ääntä telkkariin ja toivon, että satutaan iltalenkille silloin, kun kukaan ei paukuttele.
4 kommenttia:
Ne äänet oli kovasti jänniä. Pihalla kuuntelin. Hassua, kun mentiin ulos nukkumisaikaan, yöllä. Vähän iskän puolesta jännätti, kun kamalia suihkausääniä kuului ennen pamahdusta. Iskä oli niin kamalan lähellä sitä suihkausta. Minä en kyllä yhtään pelännyt. Häntä ja korvat pystyssä. Oli kivoja hajuja. Paljon. Kotona nukuin sohvalla mamman vieressä, se katsoo Televiissio -nimisestä jutusta jotain sarjaa, en kyllä tiedä, mikä se semmoinen sarja oikein on. Sulla näyttää olleen oikein mukavaa. Oikein herkkujakin... Mä saan vaan nappuloita. Viime aikoina jollakin hassun makuisella höystettynä. Estää kuulemma kakansyönnin.
Onpas sulla ollut hienot maisemat siellä uuden vuoden viettopaikassa! Ja vielä näyttävää narttuseuraakin. Kyllä sun siellä kelpas vaihtaa vuosi uuteen. Meillä paukkui raketit selvästi vähemmän aikaa kuin vuosi sitten. Ei sureta yhtään. Saisivat lopettaa sen tavan tykkänään.
Hienoa, että sinä et välitä äänistä. Minun elämääni ne häiritsevät kovasti. Onneksi nyt säästyin niiltä.
Monet ovat sanoneet, että vähemmän oli raketteja tänä vuonna. Minä en kaipaa yhtään.
Dina on komea nainen. Kyllä sen seurassa kelpaa näyttäytyä.
Lähetä kommentti