Alkoi sitten iltapäivällä sataa lunta, pakkanen hellitti ja maailma muuttui ihan uudennäköiseksi.
Uloshan sitä oli mentävä.
Kotikallioille suunnattiin, jotta pääsin vapaana juoksemaan.
Oli siellä uuden lumen alla jotain vanhoja hajujakin tallella, jottei koko ajan tarvinnut päättömästi juosta.
Ja oli siellä joku ehtinyt jo jälkiä tehdä ennen meitäkin, joku ihminen.
"Pomon" mielestä tämä oli viikon kohokohta. Se jaksoi huokailla, miten kaunista on.
4 kommenttia:
Lumi on kivaa ja on kivaa, kun ei enää niin paljon palele. Kivoja kuvia taas.
Todella kaunista!!
Lumi on ihan huippua! Pakkanen ei liiassa määrin.
Nyt on tuuli puhaltanut kaiken pois.
Lähetä kommentti