tiistai 5. tammikuuta 2016

Talvista eloa


On niin paljon helpompi seurata jälkiä, kun on lunta. "Pomo" ei ymmärrä, miksi minun pitää laittaa nenä jokaiseen jalanjälkeen. Se ei tiedä jäljestyksestä mitään.


Se hyvä puoli siitä tietämättömyydestä on, että saan vähän vapautta, jottei "pomon" tartte miettiä, milloin edetään seuraavaan jälkeen.


Mutta vähän vapautta vain. Kun jossain näkyy kamu, tulee kielto liikkua. Siinä on sitten tökötettävä paikallaan kunnes "pomo" laittaa taas narun kaulaan. Tuolla meni Lili, mutta ei se odottanut meitä. Oli kiire.


Taustalla on kuulemma aurinko. Ei se kuvissa näy. "Pomo" suunnittelee aina vain sitä kuvankäsittelynopettelua. Se on hyvä suunnittelemaan.


 Tuolla olisi taas joku kävelyllä, mutta me taidetaan mennä sisälle.


Nyt onkin jo eilinen iltarusko ja horisontti pahasti oikealle kallellaan. Näitäkin kuvia oli ties miten paljon ja kaikissa jotain korjaamisen varaa. 


Taivaat on ainoa, mistä "pomo" saa jotain kameralla aikaan, joten lätkitään loppuun jokunen eilinen taivas. Tänään on kovin utuista aamu ja pakkasta eilistä enemmän. Valkoisempaakin on, kun pakkashuurua on kertynyt kaikkialle. Tänään mennään mummoilemaan eka kertaa tänä vuonna, joten voipi tulla erilaisia kuvia.


2 kommenttia:

Párek kirjoitti...

Palvelijatar huokailee 'aah, ooh, ihania!" ja tarkoittaa Pomon taivaskuvia. Minä harvoin tähyilen pilviä. Jos lentokone, helikopteri tai lintulauma pitää pilvissä ääntä saatan vilkaista mistä on kyse. Usein en silloinkaan vaivaudu niskat kenossa yläilmoja pällistelemään.
Meillä on nyt alettu odottaa kevättä. Palvelijatar on kevät- ja syksyihminen. Niihin aikoihin on kiva pistäytyä Seurasaaressa, Suomenlinnassa, Mustikkamaalla. Miltä kuulostais?

Mûmak kirjoitti...

Hienolta kuulostaa nuo kevät-syksysuunnitelmat. Niitä odotellaan.