Ei nyt ihan satanut, mutta viileää ja sumuista oli aamu. Toiveissa ei kyllä ollut, että selkä jymähti kipeäksi, kun kumarruin poimimaan koiran jätöksiä. Olen selkeästi romuna tällä hetkellä. Olisko aika ottaa joku ryhtiliike?
Outoa on nähdä autio ja tyhjä piha. Olen jo niin tottunut tavarakasoihin, jopkapuolelle parkkeerattuihin autoihin ja traktoreihin sekä työmieslaumoihin, että oikein hätkähdin aamulla, kun missään ei ollut ketään.
Mûmak peseytyi aamulenkin jälkeen oikein huolellisesti
maistellen,
venytteli leukojaan
ja vetäytyi peiton alle, jotta saisi nukkua rauhassa.
Vaihteleva sää oli, hikinen kuitenkin. Lenkit tehtiin silloin, kun ei satanut.
Mûmak oli sitä meiltä, että mennäänpä välillä ihan eri reittiä.
Annoin periksi, kun oli niin määrätietoinen vetäjä.
Hetkeksi sitten katsoin muualle eli kuvasin kukkia. Ja eikös lunnikoira löytänyt penkin alta ruiskuja ja verisiä lappuja. Ruiskuihin ei koskenut, mutta jonkun lapun nappasi suuhunsa ilmeisenä aikomuksena piilottaa se. Kiljaisin. Taisi Mûmak säikähtää, kun pudotti rätin siihen. Minäkin pelästyin sen verran, että jätin roskat keräämättä ja kipitin pois. Kunnolliset koirankusettajat kerää ruiskut sun muut kakkapusseihin ja kiikuttaa roskikseen. Jospa minäkin seuraavalla kerralla.
Fengsuijaus edistyi eli paljon roudasin tavaraa kellariin. Joulusiivous ei paljon edistynyt, kun tavarakasat vain lisääntyivät lattioilla. Niitä sitten joskus mäyän tyhjennettyihin kaappeihin.
Kaappien penkominen kannattaa. Löysin ratsastushousut, joita ehkä tarvitsen ensi kuussa. Huonompi juttau oli se, etteiväthän ne sinne päinkään minulle mahtuneet. Mietin jo koko viikonlopun peruuttamista. Mutta - yllätys, yllätys - seuraavasta kaapista löytyi toiset ratsastushousut. Niihin sain itseni ängettyä. Miksiköhän minulla on kahdet ratsastushousut, kun en ole ties miten pitkään aikaan ollut lähelläkään hevosta?
Vaihteleva sää oli, hikinen kuitenkin. Lenkit tehtiin silloin, kun ei satanut.
Mûmak oli sitä meiltä, että mennäänpä välillä ihan eri reittiä.
Annoin periksi, kun oli niin määrätietoinen vetäjä.
Hetkeksi sitten katsoin muualle eli kuvasin kukkia. Ja eikös lunnikoira löytänyt penkin alta ruiskuja ja verisiä lappuja. Ruiskuihin ei koskenut, mutta jonkun lapun nappasi suuhunsa ilmeisenä aikomuksena piilottaa se. Kiljaisin. Taisi Mûmak säikähtää, kun pudotti rätin siihen. Minäkin pelästyin sen verran, että jätin roskat keräämättä ja kipitin pois. Kunnolliset koirankusettajat kerää ruiskut sun muut kakkapusseihin ja kiikuttaa roskikseen. Jospa minäkin seuraavalla kerralla.
Fengsuijaus edistyi eli paljon roudasin tavaraa kellariin. Joulusiivous ei paljon edistynyt, kun tavarakasat vain lisääntyivät lattioilla. Niitä sitten joskus mäyän tyhjennettyihin kaappeihin.
Kaappien penkominen kannattaa. Löysin ratsastushousut, joita ehkä tarvitsen ensi kuussa. Huonompi juttau oli se, etteiväthän ne sinne päinkään minulle mahtuneet. Mietin jo koko viikonlopun peruuttamista. Mutta - yllätys, yllätys - seuraavasta kaapista löytyi toiset ratsastushousut. Niihin sain itseni ängettyä. Miksiköhän minulla on kahdet ratsastushousut, kun en ole ties miten pitkään aikaan ollut lähelläkään hevosta?
4 kommenttia:
Ihan yksinkertaista: sen lisäksi, että kaikki kutistuu kama myös lisääntyy itsekseen kaapeissa. Siksi sulla on ratsastushousut tuplana : ) Meillä on vuoden verran roudattu kamaa roskiin ja aina vain riittää poisheitettävää.
Mûmak näyttää hoikalta ja tosi timmiltä. Hieno uros!
Ja sitten, kun ne kutistuu, jää matskua niihin uusiin. Onneksi ne toiset ei olleet ehtineet kutistua ihan niin paljon kuin ekat. Mutta ei niitä toisiakaan kyllä mielikseen pidä päällään.
Meillä tuo Mûmak pysyy helposti kuosissa. Minä vain paisun koko ajan etenkin keskikehosta. Olen varma, että minulla on joku paha läskivirus. Mutta näillä vain mennään.
Läskivirus taitaa jyllätä itäisissä kaupunginosissa. Mistähän siihen saisi rokotuksen?
Pitäisi varmaan muuttaa paremmille asuinalueille ;)
Lähetä kommentti