Eilen joku itikka tai muu ikävä tyyppi iski silmäkulmaan. Siihen tuli tietenkin kutiseva patti. Mutta niitähän on kaikkialla ja aina, joten en valittanut. Yöllä sitten heräsin outoon tunteeseen. Avasin silmät, mutta toinen ei avautunutkaan. Hiippailin peilin eteen. Silmähän oli turvonnut umpeen. Haudoin sitä kylmällä, mutta koko päivänhän se on ollut sen verran pelottavannäköinen, että olen sisällä pysytellyt lukuunottamatta pakollisia koiralenkkejä. Onneksi keksin sopivaa hellepäiväpuuhaa. Laitoin uunin päälle ja paistoin piiraita huomiseksi. Ei ole palellut.
Mûmak pysytteli jostain syystä mieluiten parvekkeella ja sielläkin varjossa.
Lenkeilläkään Mûmak ei kovin innokkaasti juossut eteenpäin vain mieluiten otti rennosti.
Ja kun minä olin sitä mieltä, että voitais liikkua eteenpäin, Mûmak heittäytyi piehtaroimaan.
Ei siis mitään rehkimistä tänään.
4 kommenttia:
Huh, toivottavasti silmäkulma rauhoittuu ja paranee.
Piiraiden paisto onkin just sopivaa puuhaa näillä asteilla ; ) Párek on selkeästi talvikoira. Kun mittari näyttää vähänkin yli pariakymmentä plussaa, riiviö lyö maihin jo puolentunnin kävelyn jälkeen. Sopii hyvin tällaisen vanhan ja hitaan koiraksi.
Ei pienen koiran pää pysy mukana näissä muutoksissa. Minä ajattelin jo että mikä itikka se koiran silmäkulmaan pistää.
Edelleen on näyttävä pussi silmän alla :(
Minä ymmärrän Jawa, vaikka tuo "pienen" oli kai huumoria. "Pomolla" on tuo ikuinen uuden alunjuttu, joka vaikuttaa blogeihinkin,
Lähetä kommentti