Etenkin aikaiset aamut ovat hienoja. Tänään vaihteeksi heräsin hyvin aikaisin. ja kun ei nukuttanut, nousin ylös.
Meillä osa naapuruston ihmisistä jaksaa valvoa kaikki valoista kesäyöt aamuun asti. Mûmak yritti kovasti nähdä, ketä siellä on, kun koirab haukuntaakin kuului. Mutta ei meidän parvekkeelle näkynyt.
Ja lenkille kun lähdettiin minä meni ihan eri suuntaan. En ole aamuisin mitenkään sosiaalinen ihminen, joten keskustelut yön valvoneiden kanssa ei varsinaisesti innosta.
Päivä meni puuhastellessa, tavaroita kasaillessa, miettiessä. Kaupassakin kävin. Ja terrarin luona keskustelemassa terveemmistä elämäntavoista. Oli kovin positiivinen terkkari. Sai hyvät paineet minulle. Muistakin mitoista oli sitä mieltä, että "ei nuo nyt niin pahoja ole, pikemminkin sellaista keskitasoa" Ilahduttavaa.
Mûmak oli koko päivän hermostunut minun puuhailuistani. Pelkäsi varmaan, että tulee jätetyksi. Iltalenkillä sitten löi totaalisesti jarrut pohjaan.
Mûmakin uusi panta on aika pitävä, mutta en minä sitten kuitenkaan pärjännyt tässä kiskomisleikissä.
Siinä me sitten jumitettiin kumpikin aloillamme ikuisuuksia. Mutta kai minä sitten kuitenkin voitin, kun kerran kotona ollaan.
6 kommenttia:
Haa, löytyy näemmä lunnistakin jäärää, kun sille päälle sattuu. Positiivista! Kyllä koiralla luonnetta pitää olla ; )
Tuleeko niitä viileitä ikinä??
Poikakoiralla punainen panta. En tykkäis minäkään :)
Onpas lunnimainen ilme, jarrut päällä! PP
Lunnit ovat kuuluja jääräpäisyydestään. Täytyy vain yrittää täällä esittää joustavaa.
Veikkaan, että ennen uutta vuotta on jo viileämpää.
Kovat jätkät voi käyttää punaistakin miehisyyden kärsimättä ;)
Varmaan jokainen lunnin kanssa elänyt tunnistaa tuon ilmeen ;)
Lähetä kommentti