lauantai 19. heinäkuuta 2014

Liikettä urheilukuvauksella ja jaloilla


Kokeilin aamulla, miten tuo kameran urheiluasetus toimisi liikkeen kuvaajana. Se ottaa monta kuvaa yhdellä iskulla liikkuvasta kohteesta. Ei toiminut yhtään.


Minulla oli taas saamattomuuden päivä. Kun en jaksanut ryhtyä mihinkään järkevään, päätin viettää laatuaikaa Mûmakin kanssa. Kuumaahan auringossa oli, mutta halusin vaihteeksi vähän eri suuntaan.


Kun oli päästy Roihuvuoren metsiköhin, Mûmak pisti vilkkaasti tassua toisen eteen. Asvaltilla kävely ei ole meille kummallekaan niin mieleistä kuin nuo metsätiet.

 

Käytiin Jawan entisessä kotipuistossa ja kokeilin taas urheilukuvausta. Tuossa on koko neljän kuvan sarja yhdestä otoksesta.


Kauan ei tyhjässä puistossa viitsitty palloilla vaan matka jatkui.


Ennen Tuhkimontietä käännyttin vasemmalle


ja päädyttiin näin hienoon paikkaan.


Ei sinne Mûmak. Sinne ei saa koirat mennä.


Kuten kuvasta näkyy, oltiin japanilaisessa puutarhassa.


Puutarha on kyllä hieno kaikkine istutuksineen ja maisemaelementteineen. Mûmakin on näköjään pakko juoda kaikkia likavesiä. Toivottavasti ei sairastu. Me on oltu ennenkin täällä, mutta taitaa jäädä viimeiseksi kerraksi.


Kun lähdettiin Roihuvuorentietä kohti, huomasin tämän kyltin. Koirat eivät siis saisi käydä koko puistossa.  En ole koskaan ennen ilmeisesti kulkenut tätä kautta, kun en ole kylttiä huomannut. Jää sitten kaunis puisto minulta väliin. Aika harvoin puistoilen ilman koiraa.


Mutta mehän vain jatkettiin Peukaloisentien vieressä kulkevaa kävelytietä


kohti Tammisalon kanavaa.


Matkalla tavattiin useita koiria ja koiran taluttajia. Taluttajat olivat yksimielisiä siitä, että Mûmak on kaunis. Pennuksi tai ainakin hyvin nuoreksi, sitä aina luullaan. Lunnikoirilla on sellainen utelias, ystävällinen ilme, joka saa ne vaikuttamaan nuorilta. Ja tietenkin Mûmakin solakkaa olemusta aina ihaillaan.


Kokeilin lintuihinkin tuota urheilujuttua. Jokainen noista kuvista on yksi neljän sarjasta. Ehkä tuosta asetuksesta on iloa lintujen kanssa. Klikatkaa, jos kiinnostaa.


Mûmak joi tuollakin jotain kuravettä. Turha luulla, ettei se olisi saanut puhdastakin vettä. Tarjoilin usein ja runsaasti juotavaa. Sen sijaan itse en juonut, kun ei ollut kuin yksi pullo mukana. Koira on tietenkin se tärkeämpi, mutta ensi kerralla otan kyllä juomaa isellenikin. Kolme tuntia kävelyä helteessä juomatta alkoi tuntua loppumatkasta.


Tuolla jossain se koti on.


Kirsikkapuistossa istuttiin levähtämässä ennen viimeistä asvalttitaivalta kotiin. Vajaa kahdeksan kilometriä tuli matkaa yhteensä, joten laatuaikaa tuli tarpeeksi.


Reissun jälkeen Mûmak sai maksalaatikkoa. Sen päälle unet maistuivat hyvin.

3 kommenttia:

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Hyvinhän se urheiluasetus sulla toimii. Mulla tökkii aina vain.
Ihan meikäläisen entisillä kotinurkilla olette tallustelleet. Tuli asuttua Untuvaisentien päässä olevassa talossa monta vuotta ja sitä ennen toiseksi viimeisessä talossa pari vuotta. Voisi sinne muuttaa takaisinkin . . .jos lotto suosisi.
Párekia luullaan vanhaksi koiraksi helteillä. Se laahustaa kieli pitkällä kuin satavuotias. Vettä on aina mukana ja tarjolla, mutta näillä lämpöasteilla sitä ei virkistä mikään.

pirjoanneli kirjoitti...

Asetukset toimii miten sattuu. Määrä sentään aina pelastaa ;)
Hienoa seutua oli. Kyllä siellä on kelvannut asua. Mutta eikös teidän nykyinenkin alue ole ihan mukava.
Kita auki ja kieli pitkällä Mûmak myös taivaltaa. Se tosin ei laahusta vaan kipittää ;)

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Tämä alue menettelee, mutta meri puuttuu. Vastapainoksi ollaan saatu huumekuskeja ja tappelupukareita naapurustoon. Pari nuortamiestä on hakattu sairaalakuntoon ja kännyköitä on viety ihmisiltä ihan päivänvalossa. Asialla maahanmuuttjat ja romanit. Vielä vuosi sitten oli hiljaiseloa ja turvallisempaa.