Mustia pilviä, painostavaa hellettä ja jyrinää. Mûmak oli paniikissa, mutta ei sitä ukkosta sitten tullutkaan. Minä vietin päivän lähinnä valokuvia selaten.
Kasvimaalla käytiin ihan vain vilkaisemassa ja vähän kastelemassa. Rastaat ovat aloittaneet jo marjojen keruun myös viinimarjapensaista, joten kohta varmaan pitäisi minunkin. Mansikat ne syö tietenkin sitä mukaa, kun niitä kypsyy.
Mûmakin piehtarointinurmella makasi ihminen lukemassa. Mûmak kierteli kauempaa, tuijotti aikansa, murisi ja alkoi haukkua.. Eihän noista ikinä tiedä, ihmisistä, jos eivät liiku, että onko ne edes oikeita. Oli se sitten oikea. Nousi istumaan ja tuijotti Mûmakia.
4 kommenttia:
Miuh, meillä on kuuma.
Osaako Mûmak muristakin? Me muistetaan vain joustava ja hiljainen Mûmak.
Pitäiskö turkkia riisua? Kyllä tämä vielä viilenee vaikka täytyy myöntää, että aika lämmin on täälläkin. Hiki sanoisin.
Minä murisen aika vakuuttavan kumeasti, kun tapaan epäluonnollisia otuksia kuten vaikka sammakoita tai ihmisruumiita nurmella.
Lähetä kommentti