tiistai 2. syyskuuta 2014

Ilmat paranee - lenkit pitenee?


Minulle jää hyvin aikaa tutkia tienpielet, kun "pomo" noita marjapuskia koko ajan kuvailee. Pihlaja on kuulemma jotain todella hienoa ja ihmeellistä, etenkin jos siinä on marjoja ...tai kukkia. Minä olen kuvitellut, että alkukesästä pihlajissa on aika säännönmukaisesti kukkia ja syyspuolella marjoja. Mutta hyvähän se on, että yksinkertaiset ihmiset löytää ilonsa jostain ja  parempi, että jostain tavallisesta ja säännöllisesti toistuvasta. Olisi muuten tuon "pomon" ilonaiheet vähissä. Tosin nyt se on keksinyt, että tuota sairaalloista sukkien neulomistakin voi käyttää jonkinlaisena hyväksyttävänä laiskottelumuotona. Löysi sivuston, jolla neulotaan sukkia jaettavaksi asunnottomien yönä. Nyt sitten puikot suihkii.


Pientä edistystä on tuossa lenkkeilyssä tapahtunut eli valoa kohti ehkä kuljetaan.


Tosin keskusteluja suunnasta joudutaan käymään edelleen. Minä en mitenkään mielelläni kotiinpäin lähtisi, kun edessä on tutkimattomia pusikoita. "Pomolla" taas näkyy aina olevan ihan päinvastainen ajatus. Nojatuoliin telkkarin eteen se vain aina haluaa. Jos minua ei olisi, tuskin se ulos lähtisi ollenkaan. No, töihin joo, mutta sinnekin se menee nykyisin bussilla. Joskus sentään käveli. Ei ihme, jos rupeaa terveys reistaamaan ja terkkari suosittelee liikunnaksi kävelyreissuja.


Eilen perinteisiä peltopolkuja kuljettiin ja "pomo" väitti, että luvassa on tulevaisuudessakin pitkiä iltalenkkejä. Vauhdilla kyllä painettiin. "pomolla" oli kaikki anturit ja mittarit mukana, jotta voidaan katsoa tapahtuuko viikkojen mittaan edistystä. Viikkojen, Pyh! Katsotaan päästäänkö edes tänään pitemmälle, kun "pomo" käy ensin uimassa. Voin lyödä vetoa, että väittää illalla, ettei kykene pitkälle, kun on väsynyt ja kun telkkaristakin tulee jotain ehdottoman tärkeää katsottavaa.


Vasikatkin katsoivat vähän epäuskoisina, kun "pomo" selitti, miten tästä tulee nyt jokapäiväinen tapa. Ohikulkijat taas katsoi epäuskoisina mummoa, joka selittää tekemisiään lehmille. Minä yritin olla kuin en kuuluisi joukkoon ollenkaan. Vaikea esittää ulkopuolista, kun on hihnalla kytketty sekopäiseen mummoon. Mutta koirahan on uskollinen ja kantaa taakkansa narisematta.

Ei kommentteja: