Minä menen, minä menen...

...merenrantaan

Oli kaunis päivä ja kun "pomo" oli toipunut aamun jumppasessioistaan, lähdettiin ihan oikealle lenkille kohti Vanhankaupunginlahtea.

Siellä oli muitakin liikkeellä, puheliaitakin ihmisiä. Mutta mehän tietenkin mentiin ihan omia polkujamme.

Tämän pihlajan juurella minua on ennenkin kuvattu. Mutta ei kait se haittaa vaikka joka vuosi tulisi uusi kuva samassa paikassa.

Sain taas olla välillä irti näillä rantakallioilla muutenkin kuin kuvausta varten.

Lintutornillakin piipahdettiin. Ei me mitään lintuja nähty. Hanhia kyllä kuultiin eli ne eivät sittenkään ole vielä lähteneet etelään vaikkeivat enää lennäkään parvekkeen ohi.

Mäyränpesiä ei voi ohittaa kurkkaamatta sisään vaikkei juuri näissä näyttänyt olevan kovin vilkasta elämää. Ainakin joskus täällä on mäyriä elänyt. Varmaan myös supikoirat ja ketut ovat näitä luolia käyttäneet joskus.

Kun tultiin pellon laitaan, "pomo" päättikin antaa minun juosta vapaana.

Kun kaukana tiellä meni koiria, sain käskyn tulla pellon reunalla. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja söin heinää. Nyt pitää tankata, kun talvi on kuulemma tulossa ja heinät häviää. Minhän en mitään purkkiheinää syö.

Mutta sitten tuli lupa lähteä.

Ja minähän painalsin menemään häntä pystyssä.

Välillä piti pysähtyä katsomaan, pysyykö "pomo" perässä.

Aika pitkään juoksentelin pellolla ennenkuin jatkettiin matkaa. Käväistiin myös koirapuistossa. Olisi menty isojen puolella, mutta siellä lymyili joku nainen puskissa. Oltiin siis pienten puolella. Kun isojen puolella ei näkynyt mitään liikettä, mentiin sinne. "Pomo" näki naisen puskissa ja kyseli, onko koiraa ja minkälaista. Nainen ei vastannut, mutta vähän ajan päästä puskista tuli iso koira karvat pystyssä. Minä ärhdin, mutta "pomo" piti minua kiinni, etten päässyt sen ärisijän kimppuun. Lähdettiin poia ja "pomo" sanoi ihan kohteliaasti naiselle, että olisi kiva tietää, millaisia koiria puistossa on, kun tulee sinne. Nainen ei vastannut vaan hävisi taas puskiin. Sinne se jäi lymyilemään koiransa kanssa. Outo!

Eikös meillä olekin kiva kotiintulotie, kun on noita puita ja ruohoa.

Ja ihan kotinurkalla on näin rehevää.

Käytiin me eilen illallakin ihan kivalla lenkillä.

Kun tässä on kyse menneistä, voidaan juttua vähän värittääkin.

Eilenhän oli melkoinen myrsky ja myräkkä.

Taivaalla oli kyllä oikeastikin hienoja värejä, mutta ei tämä ihan aitoa ole.

Totta sen sijaan on se, että aurinko laskee kohta hyppyrin taakse.