torstai 11. syyskuuta 2014

Katse taivaisiin


Kun mitään ihmeitä raportoitavia ei elämässä tapahdu, niin puhutaan säistä, tai ainakin kuvataan taivaita. Tästä olisi kyllä nuo langat voinut rajata pois, mutta siinä ne nyt vain ovat. Onpahan realistinen näkymä.


On ollut todella tiiviitä työpäiviä tässä syksyn alussa. Mutta kyllä se vielä tylsäksi muuttuu. Tiiviit työpäivät ovat siitä mukavia, että aika kuluu huomaamatta. Huonona puolena on, ettei sitten iltaisin jaksa paljon mitään, ei oikein edes kuvia ottaa, mikä on tietenkin aika hälyttävää, kun minä olen kyseessä.


Olenkin sitten aloittanut useita jumppia, jotta voimat kasvaisivat. Yllättäin tuolta mahapallon altakin on löytynyt jotain lihaksia, vai mitä lienevät ne alueet, mitkä kipeytyvät. Mahapallo kyllä on ihan entisellään, joten olisko ne niitä syviä vatsalihaksia. On kyllä muutenkin kauttaaltaan aika piesty olo, kun yrittää niiden nuorten ohjaajien perässä pysyä. Vastapainona on sentään tuo lempilajini taiji, jota on nyt yksi tunti taas takana. Se on aina yhtä mukavaa etenkin, kun aina aloittaa alusta. Alan pikkuhiljaa sisäistää sen ensimmäisen liikkeen, jossa kädet nostetaan ensin ylös ja lasketaan sitten alas. Ehkä ensi viikolla osaan jo siirtää jalkaakin.


Mutta töissä siis menee suurin osa ajasta. Onneksi töissäkin on tällaiset näkymät, iso ikkuna, peltoaukeaa, paljon taivasta ja todella paljon hanhia. Hanhet tosin ovat vähentyneneet juuri tuosta ikkunan takaa. Ovatkohan syöneet jo kaiken syötävän.

2 kommenttia: