maanantai 15. syyskuuta 2014

Pelastava enkeli...


...saapui eilen uuden sertin kanssa. Mukana oli myös sertin omistaja eli Eppu. Veivät meidät lenkille ja pelastivat minun päiväni. "Pomolla" oli ilmeisesti siivouksen jälkeen nälkä, kun se vain kokkasi koko ajan. Tosin ei se niitä kokkauksiaan sitten syönyt vaan purkitti ja pakasti. Outohan se on.


"Pomo" ihasteli, kun meillä oli niin samanpunaiset pukimet Epun kanssa. Me taas ihasteltiin ihan omia juttujamme.


Meidät nostettiin roskiksen viereen poseeraamaan ...tai siis minut nostettiin. Eppu hyppäsi itse. Eppu käy kaikenmaailman tokoissa ja agilityissä ja muissa harrastuksissa koko ajan oppimassa uusia juttuja. Minä harrastan nukkumista. Se on kuin rahaa pankkiin panisi, kun keski-ikäinen lunnikoira nukkuu.


Harrastaisin minä myös syömistä, jos annettais. Siis onhan minulla sitä nappulaa aina saatavilla ja joskus jotain muutakin, mutta esim. noita tienpielen herkullisen homeisia leipiä en ikinä saa syödä.


Oikein vesi herahti kielelle, kun ajattelin, mitä kaikkea tuoltakin puskista löytyisi, jos sinne pääsisin.


Aulikki halusi nähdä hanhia mutta niitä ei ollut yhtään. Katsottiin sitten lehmiä. Ei muuten ole tänäänkään hanhen hanhea missään näkynyt. Ei kait ne nyt ykskaks ole päättäneet lähteä pois. Ei kait, nythän on vielä ihan kesä.


Tätä lehmää "pomo" jaksoi ihastella. On kuulemma kauniin värinen. Minusta se näytti vähän Jawalta, sekä väriltään, että kooltaan, turkki ei kyllä ole niin hieno.


Tuo vaalea kaunotar taas on ennestään "pomon" ihastuksia. Perusruskeavalkoiset ei herättäneet ollenkaan sellaisia ihastuksen huudahtuksia. Noista keltaisista korvakoruista "pomo" jaksaa aina valittaa. Se kun ei voi itse käyttää korvakoruja, niin ei sitten soisi sitä kenellekään muullekaan. Kade!


Mitähän nämä supattelevat keskenään. Tuo vaaleampi katsoo vähän siihen tyyliin, ettei pelkkää hyvää sanottavaa meistä ole.


Kaarrettiin sitten kotiinpäin, kun kerran ei niitä hanhia ollut. Luettavaa löytyi kuitenkin.


Taas olisi pitänyt poseerata,


mutta eipä huvittanut. En sitä minäkään aina jaksa.
Kiva oli, kun kävitte meitä ilahduttamassa. Ompuista "pomo" teki kesäkurpitsan kanssa monta purkillista kuulemma hyvää hilloa. Minä en hilloon koske.

6 kommenttia:

Párek kirjoitti...

Onnittelut Epulle Sertista. Nyt liput liehuen kohti CACIBia.
Sulla Mûmak ja mulla (ja mun Palvelijattarella) näyttää olevan samat harrastukset, nukkuminen ja syöminen. Minäkään muuten en saa koskaan syödä mitään ihanasti maatunutta luonnosta löytyvää. Kummia nirppanokkia nuo naiset.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä koiran elämä on ihanaa !

Mûmak kirjoitti...

Outoja ovat omistajat, joo-o. "Pomokin" aina valittaa työntekoa, mutta kuulemma on pakko käydä, jotta minulle riittäisi ruokaa, eikä sitten anna minun itseni valita syömisiäni.
Eppu on menossa kohti cabicia, tietenkin.

Mûmak kirjoitti...

On siinä puolensa ;)

Jawa kirjoitti...

Lehmä! Lehmä lehmä lehmä! Lehmä! miuh, me ei mennä koskaan katsomaan lehmiä, minä olen kuulemma liian äänekäs.

Mûmak kirjoitti...

Epäreilua, jos sinua ei lasketa lehmille puhumaan. Mitenkähän se saatais järjestettyä? Voisiko intiaaninimesi olla "Hän-joka-puhuu-lehmille"?