maanantai 8. syyskuuta 2014

Lapsellista elämää

Tuo haamukirjoittaja on niin laiska, etten oikein saa ääntäni kuuluville. Nyt se kuitenkin lupasi pikaisesti jotain merkitä muistiin.


Perjantaina  sitten vihdoinkin toteutui se vähän pitempi lenkki. Käveltiin viemään pakettia Herttoniemen postiin sen sijaan, että olisi tyrkätty se lähisiwaan tai Itikseen, joka myös on lähempänä. Eihän tässä tietenkään mitään uutta tullut eteen. Tätä samaa tietä on ennenkin ravattu.


Olihan sinne tietenkin paljon uusia tuoksuja tullut, joten ei minulla mitään ollut sitä vastaan, että vanhalla hyppyrimäellä vietettiin enemmänkin aikaa. "Pomo" kuvaili, minä nuuskin.


Puskissa myös kuhisi joku epäilyttävä olio. en saanut ottaa siihen lähempää kontaktia, kun "pomo" ajatteli, että se olisi voinut olla käärmekin. Niitä en ole ikinä nähnytkään, enkä ilmeisesti tule näkemäänkään, jos "pomo" saa päättää. Joku jännä tuolla kuitenkin luuhasi.


Kotiin palattiin rantatietä jotta uusia näkymiä olisi ollut kuvattavana. Tuolla rannassa jotkut nuoret miehet grillasivat makkaraa nuotiolla. Uskokaa pois, herkullinen tuoksu sieltä tuli. Enhän minä sinnekään saanut mennä.


Enkä päässyt edes portaita ylös. "Pomo" ei jaksa mitään nykyisin. Se vain löhöää sisällä, syö ja suunnittelee liikunnan aloittamista.


Tokihan "pomo" aina kartuttaa kuvavarastoaan - ja suunnittelee kuvavaraston pienentämistä. Miksiköhän se ei ole ammatiltaan suunnittelija, kun se näköjään sujuu oli aihe mikä vain.


Lauantaina käytiin aikaisin lenkillä. "Pomolla" oli herätys vaikka oli viikonloppu, eikä töitä. Se oli suunnitellut menevänsä pariksi tunniksi aamupäivällä jumppaan. Lenkin aikana oli kirkas ja kaunis aamu, mutta sitten alkoi sumu nousta.


Parvekkeellä vietettiin paljon aikaa. Turhauttavaa, kun ei näe paljon mitään. Onneksi kuitenkin sen verran, että ihan parvekkeen alapuolella kulkevat koirat näin.


"Pomo" tietenkin kuvaili koko ajan. Suurimmassa osassa kuvia ei näy mitään, koska mitään ei ollut sumun takia näkyvissä. Hissukseen sumu kuitenkin alkoi poistua, mutta kaupungina yllä viipyi pitempään. - Joo, ja meni se "pomo" niihin jumppiinsa.


Kun "pomo" palasi jumpistaan, tulivat nuoret neidot meille. Iltapäivä- ja iltalenkki siis tehtiin neitojen ehdoilla. Sehän tarkoittaa, että vietin pitkän aikaa kahlittuna paikoilleni katsomassa, kun


neidot leikkivät pihan leikkipaikalla. Kun olin aikani odotellut tehtiin toki lenkki, mutta lyhyt kovin lyhyt. Ei neidot jaksa pitkään kävellä.


Ja yllättäin lenkin loppupäässä on taas leikkikenttä eli pääsin jälleen tolppaan kiinni. En ymmärrä, mitä ihmeen koirabasilleja minusta tippuisi tuonen leikkikentälle vaikka saisin olla sielläkin. Vietän kuitenkin neitojen kanssa kaiken aikaa. Ja iltaisin tuolla kentällä hengailee välillä paljonkin koiria, kun omistajansa viettävät laatuaikaa penkeillä. "Pomolla" on ihme halu olla joskus lainkuuliainen.


Neidit tietenkin halusivat leikkiä täälläkin, jossa oli uusia kiipeilyjuttuja ja muuta kivaa.


Enni kävi välillä minua lohduttamassa, joten mikäs tässä. Kyllä minä kiltisti olen paikallani, jos se on lenkille pääsyn ehtona.


Lauantain ja sunnuntain välinen yö nukuttiin sohvalla "pomon" kanssa, mutta kun neitoset aamulla tulivat paikalle


siirryin makkarin sänkyyn omalle paikalleni suorittamaan aamupesua.


Pesun jälkeen tulin katsomaan, mitä olkkarissa oikein tapahtuu.


Kun kaikki näytti olevan rauhallista, päätin jäädäkin tänne nukkumaan,


koska arvasin, että täällä saa silityksiäkin. 


Välillä siirryin lattialle lepäilemään, kun Ellekin siirtyi.


Kun rupesi taas nukuttamaan, ajattelin mennä omaan yksiööni unille.


Mutta eihän sinne mahtunut. Se oli varattu, joten jouduin tyytymään lattiaan.


Mukavasti meni aamu sisätiloissa. Jossakin vaiheessa sängystä tehtiin taas sohva ja lenkillekin mentiin. Lenkit meni kuten lauantainakin eli leikkikenttien vierustoilla päivystin ja minimilenkit kävelin. Illallakaan ei tehty kuin pieni happihyppely, kun "pomo" meni taas jumppaan. Veikkaan kyllä, ettei tätä kauan kestä. Tietenkin kaikenlaista kivaa tehtiin lenkkien välillä


saippuakuplia puhalleltiin ja leikittiin muita leikkejä. Elle yritti syöttää minulle herkkuja, mutta "pomo" oli tiukkana ja jouduin vain vierestä katsomaan, miten herkut katosivat toisten suuhun. Mutta mukavaahan se oli, kun kotona oli muutakin elämää kuin tuo ikuisesti väsynyt "pomo".

Ei kommentteja: