On mennyt aika niin tiukkaan uusien opiskelijoiden kanssa keskustellessa, etten ole paljon muuta jaksanut, mitä nyt vähän mummoilua ja leffailua ystävien kera. Vaikka opiskelijat ovat mukavia, iloisia ja inspiroivia, vie jatkuva keskustelu uusien ihmisten kanssa kummasti voimia.
Laiskana ihmisenä olen bussilla huristellut töihin ja kotiin, eikä ne Mûmakin lenkitkään ole olleet niin kovin mittavia. Kauniita, aurinkoisia, suorastaan kesäisiä päiviä on ollut, joten pakko napsia jotain kuvia työmatkan varrella. Kuvien kanssa olisi taas tekemistä vaikka kuinka, karsia pitäisi ja kansiinkin pitäisi jotain saada. Edelleenkään aika ei riitä kuin murto-osaan siitä, mitä tekisi mieli tehdä.
Hanhien lisäksi toistuva syksyinen eläinelämys ovat varpuset aidalla, jossa ne selvästi muodostavat sävellyksen nuottiviivastolle. Epämusikaalisena en osaa yhtään sanoa, millainen tämä sävel on, ehkäpä vilkkaasti visertävä, suloisesti sointuva.
Kirkkaita ja kauniita ovat yötkin olleet. Kuu vasta kasvaa kokoa, mutta pakko oli ottaa siitäkin kuvia, kun niin kauniisti näkyi. Olen kamerassani ainakin tuohon zoomiin tyytyväinen. Hyvin näkyy kuun kraaterit vaikka kuu on aika kaukana.
Päivät olen ollut melko tiiviisti työhuoneen seinien sisällä, kun tapaamisia on tauotta. Oma vikani, kun en ajatellut tapaamisaikoja tarjotessani, että ne kaikki menevät. Joskus kuitenkin ehdin piipahtaa tuossa lähiprismassa ostamassa ruokaa. Yhtenä päivänä huomasin, että lempparigorillani oli saanut oman fillarin auringonkukkakoristeilla. Pääsee vähän ajelemaan.
Kaikille huolestuneille voin kertoa, että vaikka en ole ehtinyt kauppaan tai ruokalaan, olen kyllä ehtinyt syödä ihan tukevasti. Ei ole pelkoa laihtumisesta.
Ja Mûmak sitten taas joskus kertoo omasta kurjuudestaan ja lupauksien pitämättömyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti