Kaunis sunnuntaipäivä oli.
Rakas ystäväni oli kutsunut minutkin eläköitymisläksiäisiinsä. Onneksi aikuisiälläkin saa ystäviä, joiden kanssa viihtyy ja jotka viihtyvät minun kanssani. Oli kaunista musiikkia ja lämpimiä puheita. Päivänsankarin kanssa vuosia sitten oltiin samalla kielikurssilla ja kikatettiin viikossa enemmän kuin ikinä aikuisiällä. Siitä lähtien on tavattu useammin ja harvemmin, mutta aina on ollut luonteva fiilis. Olen saanut hänen kauttaa paljon uutta elämääni, ennenkaikkea tietenkin urkumusiikin.
Samalla ajattelin muitakin aikuisiän ystäviä, tuttavia ja "vihamiehiä".
Mûmak saa joskus toiste kertoa omia näkemyksiään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti