Kohti vapautta

Onpas ollut väsyttävä työrupeama. Kuusi viikkoa ja parhaimmillaan en ehtinyt edes eväistä syömään. Unetkin on jääneet aika vähiin, joten ihanaa, kun tänään on viimeinen työpäivä taas kerran ja alkaa neljän viikon eläkejakso. Aion juhlia tätä menemällä töistä suoraan kuntosalille, saunaan ja sitten kotiin avaamaan punkkupullo. Olen mielestäni sen ansainnut. Sen verran on ollut rankkaa.

Ai, että sinulla muka rankkaa. Antakaa minun nauraa. Jos tässä jollakulla on ollut rankkaa, niin minulla. Täytyy tuota "pomoa" pitää koko ajan silmällä, kun ei se yksin pysty mihinkään. Sen lisäksi on lapset hoidettavana. "Pomo" omasta mielestään on se, joka hoitaa, mutta kyllähän me kaikki tiedetään, ettei se yksin kykene. Miksi se muuten ottaisi minut aina mukaan. Apua tarvitsee.

 

Ne naureskelevat ja pelleilevät keskenään ja tarkkailevat samalla, huomataanko. Pomohan ei mitään näe, mutta minä olen tarkkana.

Katsokaa nyt itsekin. Eikös noista ilmeistä huomaa, että jotain on tekeillä.

Etenkin noita ruokailuja minun on valvottava hyvin tarkkaan.

Sanoiko, joku siellä, että minä kerjään. Inhottavaa! En minä kerjää. Minä ensiksikin tarkkailen, että ruoka on kyllin laadukasta ja toiseksi pidän huolen, että siisteys säilyy. Alistun syömään pöydältä putoavat muruset, etteivät ne likaa lattiaa. Vastuullinen tehtävä sekin.

Minä osallistun myös leikkeihin. "Pomo" on niin surkea leikkijä, että pakko on minun esittää välillä keijua ja prinsessaa ja kaikkea sellaista, mitä pikkutyttöjen leikkeihin kuuluu. "Pomo" häärii omissa oloissaa kameransa kanssa vaikka leikkijää kovasti kaivattaisiin.

Välillä pitää mennä siskosten väliin, ettei tule kinaa tilasta tai leluista.

Usein saan kyllä palkinnoksi hellyyttä. Sitähän ei koiran elämässä ole koskaan liikaa. Ovat useat vieraat huomauttaneetkin, että eikö "pomo" minua ollenkaan silittele, kun olen niin silitysten perään. Minä lähinnä kartan "pomoa", jos se tulee kädet ojossa minua päin. Aikoo kuitenkin leikata kynnet tai putsata korvat tai laittaa silmätippoja tai jotain muuta inhaa. Vieraat ovat paljon luotettavampia vaikka "pomokin" joskus esittää mukavaa tyyppiä ja silittelee vain ilman taka-ajatuksia.

 

Pelkkä ruokien vahtiminen ei tietenkään riitä. Tarvitaan muutakin laaduntarkkailua. Minä tarkistin lelujen turvallisuuden sinä aikana, kun PikkuE tarkasti minun koppini nurkat. Vastavuoroisuutta tarvitaan näissä ihmissuhteissa.

 Laatikossa näytti olevan ihan kunnollisia leluja, joten siirryin tarkastelemaan ympäristöä. Kun tällaisia otuksia kulkee lattioilla, pitää niiden tavat tietenkin tarkistaa. Toinen kiltisti paljasti mahansa, joten nuuskin vain hännäntyven ja totesin, että vaaraton on.

Toinen yritti hiipiä karkuun sinä aikana, kun tutkin toista. Sain sen kiinni viime tipassa.

Yritin ihan kohteliaasti keskustella, mutta tyyppi vain näytti hammasta.

Eihän siinä auttanut kuin ottaa itsekin kovat otteet käyttöön. Kyllä tämäkin sitten kellistyi, kun tein selväksi, ettei minun kanssa ryppyillä.

PikkuEhän on yleensä helppo tapaus hoidettavaksi. Minulla jää aikaa tarkkailla myös IsoEn puuhia.

"Pomo" on kuitenkin tartuttanut PikkuEhenkin tuon kuvausinnon, joten joudun välillä suorastaan useiden kameroiden ristituleen. Mutta onhan tämä poseeraus aika tuttua puuhaa.

On tässä viikon mittaan toki muutakin ehditty kuin lapsia hoitaa. Säitäkin on ollut kaikenlaisia. Niitä on tietenkin parvekkeelta ihmetelty. On paistanut  ja satanut ja tietenkin tuullut välillä tosi lujaa.

  Olipa yhtenä yönä pakkastakin. Pakkasyön tullessa käytiin "pomon" ja Antin kanssa puukon ja taskulampun kanssa hakemassa jättikurpitsat parempaan talteen. Olo oli kuin omenavarkaisssa vaikka ihan vain omalta palstalta saalista haettiin. Antin mielestä koko idea oli tyhmä, mutta minä tykkäsin.

 Enni huovutti eilen itselleen saippuan. Huovutus on noita uusia "pomon" hullutuksia. Toivottavasti se nyt eläkeviikkojen aikana harrastaa enemmän ulkoilua ja vähemmän sisällä lojumista. Minä olen täynnä energiaa. "Pomo" valittaa, ettei saa tarpeeksi liikuntaa. Se nyt ei ainakaan minusta ole kiinni. Pitkiä lenkkiä toivon siis jatkossa.

Mûmak se jaksaa valittaa. Täytyy yrittää muistaa ne pitemmät lenkit. Jätän kohta jäähyväiset näille näkymille muutamaksi viikoksi. Miltähän tämä näyttää, kun taas istun työpöydän ääressä.