tiistai 16. syyskuuta 2014

Maanantaina eli viikko alkoi mukavasti

 

Aamulla aurinko nousi usvaisen pellon yläpuolelle. Hanhia ei näkynyt, mutta pilvimuodostelmat olivat miellyttäviä. "Pomohan" on tuollainen pilvilinnojen rakentelija, tykkää tuijotella taivaille ja tiirailla kaikenlaisia pilviä. Pomolle pilvinen päivä ilman aitanpolulla astelevaa emäntää on  unelmien täyttymys.


Eipä minunkaan päivässä ollut moittimista etenkin, kun lämmin aurinkoinen päivä innosti "pomon" lähtemään kunnon lenkille. Minäkin sain olla irti ja nautiskella - ainakin hetken. Rennosti piehtaroin kauniissa auringonpaisteessa herkkien heinien keskellä.


Siinä pyöriessäni kuulin "pomon" komentavan "ylös heti ja pois sieltä".


Olin ihan äimänkäkenä "Mitä ihmettä siellä riehutaan?" En yhtään ymmärtänyt, miksi piti nousta ja lähteä.


Ei tämä mikään jyrkkä kallio ole ja minähän olen lunnikoira, siis synnynnäisesti tottunut kalliojyrkänteisiin. Enkä minä siitä mihinkään pudonnut. Kuka siellä väitti, että koiran elämä on ihanaa. Tämä on kuulkaa jatkuvaa älyttömien käskyjen virtaa.


Mutta kilttinä kotieläimenä siirryin muualle. Onneksi täällä liikkuu muitakin, joten voin edes lueskella kaikenlaista mielenkiintoista viestiä aikani kuluksi.


Tytöillä on juoksuaika, sanovat nuo ihmiset, että juoksuaika, vaikka ei tytöt mihinkään juokse, eivät pyri karkuun vaan kovin ovat mielinkielin, lähestyvät hymyillen eikä hampaita näy, ärinästä puhumattakaan, joten mikä ihmeen juoksuaika. Mutta hyviä hajuja se aiheuttaa ja lenkkejä hidastuttaa.


Aikani nuuskittua pistin taas piehtaroinniksi. Nyt on takana iso kivenjärkäle, joten "pomokaan" ei voi väittää minun täältä mihinkään putoavan. Sain siis olla rauhassa.


Onneksi "pomo" vielä löysi kuvattavaa. Lisäksi joku nainen tuli siihen kyselemään, mikä se noin huutaa. Puhuivat siinä linnuista ja koirista ja muusta vaikka kuinka kauan, joten sain olla rauhassa.


Ja Jawa: Tämä EI ole ankka. Tämä on palokärki. "Pomo" lupasi joskus ottaa kuvan ankasta ihan sinua varten. Pitäisi vain päästä veden ääreen joskus. Onneksi niitä pulla-ankkoja on talvellakin.


Kaikki ihmiset ottavat tähän vuodenaikaan kuvia sienistä, joten pitihän meidänkin.

Ei kommentteja: