Ei lehmän lehmää, eikä ankkojakaan

Oli kaunis aurinkoinen aamu vai pitäisikö sanoa päivä. "Pomo" taas aamuyöstä valvoi ja sitten nukkui lähes kymmeneen aamulla eli ei kovin aikaisin oltu aamulenkillä.

Päivällä sitten Jawa tuli pitkästä aikaa kyläilemään. Olipa mukava nähdä. Lähdettiin heti samantien lenkille, jotta Jawa pääsisi haukkumaan lehmiä. Sitäpaitsi "pomosta" on kuulemma kiva talutella tuollaista isoa komeaa koiraa. Höh! olen minäkin komea. Mutta sen ymmärrän, että kahden koiran kanssa on mukava liikkua. Mehän liikutaan sujuvasti rinta rinnan hihnoissa. On sen verran paljon tullut harjoiteltua, että vauhti pysyy samana, eivätkä hihnat yleensä sotkeudu.

Jouduttiin sitten poseeraamaankin, jotta saadaan tänne todistusaineistoa, jos Henu epäilee, että me vain sisällä löhöttiin.

Miten niin me ei katsota kameraan. Kyllähän me katsotaan nytkin.

Ei koko aikaa voi kameraa tuijottaa. Koiran on oltava valppaana ja pidettävä silmällä ympäristöään. Sille on ihan oma termikin: vahtikoira. Sellaisia mekin ollaan.

Mutta voi sitä vahtikoirakin välillä rentoutua. Ota nyt vain iisisti Jawa.

No niin, sinne se iso koira kellistyi. Voisinkohan minä hiippailla lähemmäs?

Hei, älä yritäkään, käydä kimppuuni, kun piehtaroin! Sinne vaan kanervikkoon naama ja annat minun olla rauhassa.

Joo, joo. Piehtaroidaan vain.

Jesss! Pääsinpäs yllättämään.

Lehmiä piti olla täällä. "Pomo" sanoi, että eilen ne ainakin vielä oli tuolla takana olevalla laitumella. Ei näy nyt.

Ai, että epäilet laidunkauden loppuvan marraskuun alkuun tai, että kylmä yö on ajanut karjan sisätiloihin. Selityksiä siis löytyy.

Tosiasia nyt kuitenkin on, ettei täällä ole lehmiä. Niitä ei näy pelloilla, ei puissa eikä lennossakaan. Ei sii lehmiä, joten voidaanko jatkaa lenkkiä.

No, mennäänkö me, vai viivytellään?

Mentiin koirapuiston ohi. Isojen puolella oli jo lauma uroksia, joten me mentiin pienten puolelle, kun se oli tyhjä. Lueskeltiin viestejä.

Siinä tavattiin ohimennen pari koiraa, mm. yksi hyvin pieni, joka omistajiensa mukaan oli niin pelokas, ettei sitä voinut laskea meidän luo. Mutta kun se pieni halusi ja kun "pomo" vakuutti, että kilttejä ollaan, niin päästiin vähän tutustumaan. Se arkajalka sitten oikein ihastui Jawaan.

Tyytyväisinä palattiin kotiin.

Käytiin parvekkeella tarkastamassa maisemat ja jäätiin sitten sisälle kahdestaan. "Pomo" meni ystävänsä kanssa leffaan. Henu haki Jawan ja kotiutui se "pomokin".