Päästäinen...

... on pieni, hyvin, hyvin pieni vikkelä karvatyyppi. Sellaisen eilen iltalenkillä näin, mutta enpä paljon ehtinyt tuttavuutta tehdä. Oli päästäisellä kiire jatkaa matkaa eteenpäin. "Pomohan" ei olisi mitään nähnyt, ellen minä olisi kuonolla osoittanut. Kielsi sitten minua puremasta tyyppiä. En kait minä nyt kamua olisi purrut! Pois se minusta. En minä pure ketään, enkä uhittele kenellekään. Viimeksi, kun oltiin koirapuistossa yksi puolituttu uros murisi aina, kun tulin lähelle. "Pomo" kehui, kun hillitsin itseni täysin ja siirryin äänettömästi pois. Sen urisijan omistaja luuli, että minä murisen ja varmaan ihmetteli "pomon" kasvatusmetodeja. Kun sille omistajalle sitten noin tunnin päästä selvisi, että se onkin hänen koiransa, joka murisee, hän vei koiransa pois koko puistosta, vaikka "pomo" selitti, ettei se meitä haittaa. Me vähän mietittiin, tajusiko omistaja, etten minä ollut koko aikana päästänyt ääntäkään. Voipi olla, että hän luuli minun ensin murisseen ja sitten omansa siitä suuttuneen. Ehkä hän seuraavalla kerralla harkitsee, että ääni voi tulla hänen koirastaan.

Koirapuistoista tai päästäisistä ei ole kuvia, joten laitetaan näitä iltajuttuja. Olen tässä taas löytänyt piilotetun dentastixin. "Pomo" yhden piilottaa joka ilta, mutta alkaa olla piilot vähissä. Ovelasti se hankaa hajua useisiin paikkoihin, jotta minulla olisi enemmän työtä. Minusta tuollaisen puikon voisi antaa ihan ilman ylimääräistä työtä, mutta "pomo" luulee, että kaipaan virikkeitä.