Torstain totuuksia

Eilen aamulla "pomon" työpaikka näyttäytyi tällaisena, kun "pomo" nukkui vähän pitempään ja meni vasta ihmisten aikaan töihin. Tänä aamuna se sitten olikin sorvin ääressä jo ennen seitsemää eli umpipimeässä. Eikä tästä nyt taida muutenkaan noin kaunista aamua kehittyä.

Kun "pomo" eilen saapui kotiin töistä, lähdettiin samantien mummotettavien kotiin. Minä jouduin sitten jäämään sinne! On tätä kerran aiemminkin sattunut, joten en nyt niin hirveästi protestoinut. "Pomo" sitten pian saapuikin Ennin ja Ellen kanssa. Oli vain hakenut ne tarhasta. Mutta syliinsä se oli poiminut kissan, joka hirveästi sähisi, kun minä tulin ulos. Ei se iso ollut, mutta hirveän vihainen. Minua pelotti, mutta ei "pomo" laskenut sitä petoa minun kimppuuni vaan työnsi portin ulkopuolelle. On kuulemma naapurin kissa. Kun naapurit ei olleet kotona, kissa päätti tulla kylään.

Jonkin aikaa siinä sitten lasten kanssa ehdin leikkiä, kun Antti tuli kotiin ja vei lapset takaisin tarhaan fikkariretkelle. Ja jonkin ajan kuluttua sitten "pomo" taas lähti ja minä jäin yksin. Ihmeellistä edestakaisin juoksemista koko ilta. Reilun tunnin kuluttua "pomo" taas tuli lasten kanssa. Leikittiin, mutta ei "pomo" ottanut yhtään kuvia. Se on jotenkin väsynyt noihin kuviin. Aikanaan sitten sekä Antti että Elina saapuivat kotiinsa ja me päästiin omaan kotiin Antin kyydissä.

Olin niin tohkeissani kaikesta yksinolemisesta, että päätin auttaa "pomoa" joulusiivouksen kanssa. Otin ihan ensi töiksi patjan pois kopista. Pitäähän sitäkin joskus tuulettaa.

 Sitten tomutin vähän peittoani. Minulla on pehmeä tassunkuvapeitto, jonka sain mukaani äitini luota lähtiessäni. Olen pitänyt siitä hyvän huolen.

En minä nytkään sitä purrut enkä raadellut, vähän vain ravistelin.

Otin sitten tarkempaan käsittelyyn pehmopalloni.

Siitä sai mukavan otteen. Tarpeeksi kun ponnistelin, sain mukavia pumpulituppoja irti.

Pitäisköhän tuo pallo piilottaa, ettei "pomo" huomaa sen olevan rikki? Ottaa vielä pois koko pallon.