...ei ihan tuo riimittely ole yhtä täydellinen, kuten esikuvansa... Jos sen sanoisi itäsuomalaisittain "kotiin käyden koin on vanki" se rimmaisi paremmin, mutta epäilen ymmärtäiskö kaikki, mistä on kyse. Toisaalta voi olla, ettei nytkään kukaan ymmärrä. Mutta minäpä selitän.
Tämä on lukko, uusi sellainen. Eilen olin pukenut itseni ja koiran ja lähdettiin ulos. Paitsi, että ei lähdetty. Ovi ei avautunut vaikka, mitä olisin tehnyt. Itseasiassa tuo metallinen pylpyrä jäi käteen, kun yritin oven avausta. Olisi pitänyt mennä mummoilemaankin, joten ensiksi soitin Antille, että en voi tulla lapsenvahdiksi, kun en pääse kotoa ulos. Seuraavaksi soitin taloyhtiön päivystykseen ja kerroin jutun. Kyllä siellä päiviteltiin, että onpa outoa. Lukkoseppä sitten todettiin ainoaksi järkeväksi avuksi. Siinä seppää odotellessa Antti tuli kokeilemaan, saisko oven ulkoa päin auki. Ei saanut.
Lukkoseppä sitten saapui oven taakse huutelemaan, että hän poraa ruuvit irti ja hakkaa lukon oven läpi sisäpuolelle eli koira olisi hyvä saada pois tieltä, ettei saa metallimötikkää päähänsä. Lukitsin Mûmakin makkariin ja eihän se kauan kestänytkään, kun muutaman kaikuvan jysäyksen jälkeen lukko oli lattialla ja ovi auki. Siihen ehti sitten joku naapurikin valittamaan melusta, kun kello jo läheni kuutta.
Lukkoseppä sitten laittoi vanhoilla hammastuksilla uuden lukon eli ei tarvinnut avaimia vaihtaa. Sanoi myös, että nämä ovat ihan yleisiä juttuja. Lukotkin kuulemma vanhenevat niin, että jonain päivänä vain murtuvat, eivätkä jaksa enää lukita.
Mummotettavatkin saapuivat sitten minun luo, imuroin lattian ja porraskäytävän oven ympäriltä, käytettiin koiraa ja vietettiin kiva ilta. Ja minulla on nyt uusi lukko ovessa.
4 kommenttia:
Äh, ei taas meinaa lähteä kommentti millään. Kirjoitin jotain siihen suuntaan, että olipas melkoinen episodi lukon kanssa. Minä olisin kiipeillyt klaustrofobiani kanssa seinillä. Ei siinä auta parveke eikä avoimet ikkunat, jos lukon taakse jäisin.
Onneksi et asu yhtä korkealla kuin minä. Meiltä ei kannata parvekkeelta hypävät. Tosin ei teiltäkään. Minuahan tuo nyt ei sen kummemmin hätkäyttänyt, mutta Koirapoika ihmetteli, kun ensin puetaan ja sitten ei mennäkään ulos.
Minä varmasti avaisin makkarin ison ikkunan (pienestä ei mahdu) ja loikkaisin katajapuskaan. Se pudotus ei ole järin iso, joten vain puska kärsisi loikasta.
Onneksi ei minulle tullut tarvetta loikata alas.
Lähetä kommentti