Perjantaita

Yritettiin kalliolla päästä kuvaamaan, mutta siellä oli iso koira irrallaan. Tuli minua katsomaan. Onneksi oli kiltti poika. Jonkin ajan kuluttua mäelle ilmestyi sitten omistajakin huutelemaan koiraansa. Pyyteli kyllä anteeksikin, mutta "pomo" sanoi, ettei se niin haittaa, kun oli ystävällinen. Kyllä minä vähän ensin hätkähdin, kun se oli niin iso ja tuli vauhdilla kohti. Eikä meistä ylimpiä ystäviä tullut vaan minä olin vähän varuillani koko ajan. 

Meillä on yksi koirapari, uroksia molemmat, jotka haukkuu aivan järjettömästi ja uhoavat tulevansa tappamaan. Kerran ne pääsivät irti, mutta ei niistä sitten ollut vastusta, kun ei ollutkaan se narun toinen pää enää turvana. Minä en niistä ole sen jälkeen tykännyt vaan kerron hyvin kovin sanoin, että "yrittäkää vain tulla tänne, minä tapan teidät". "Pomo" on aina yhtä yllättynyt, kun minä en yleensä sano kenellekään mitään. En minä nyt kuitenkaan mikään tossukka ole!

Kun ei sitten päästy sinne kalliolle, sain olla nurmikolla hetken irti, jotta saatiin kuvia. Nykyisin "pomo" haluaa vain pannattomia ja hihnattomia kuvia. Ovat kuulemma sitten kalenterissa parempia.

Iltalenkillä sitten mentiin uudestaan kotikalliolle. Siellä ei ollut koiria, joten sain olla vapaana. Mutta yhdessä nurkkaukkauksessa oli nuori pari viettämässä iltaa. Minä ilmoitin niistä "pomolle", joka vaikki jo nähneensä ne. Ei se kuitenkaan varmaan ollut. Yritti vain esittää. 

Jätin pariskunnan sitten nautiskelemaan kauniista illasta, kun "pomo" sanoi, että niiden voi nyt antaa vain olla. Eikä ne tulleetkaan meitä häiritsemään vaan pysyivät omalla puolellaan.

Mukavaahan se oli olla irti ja kieriskellä heinissä.

Se on viikonloppu edessä ja voipi olla, etten ehdi kirjoittelemaan. Nauttikaa kesästä ja olkaa vapaita. Vapaus on kivaa.